Keräsimme kuluneena syksynä jäsentemme muistoja kansakouluajoistaan ja mieleen jääneistä tapahtumista. Päällimmäisenä mieleen muistuvat kova kuri ja pitkät, huonokuntoiset koulutiet. Valonpilkahduksiakin arkeen kuitenkin mahtui, ja kouluajoista on suurimmaksi osaksi jäänyt hyvät muistot.
Juhlia ja pitkiä kesälomia
Kävin koulua maalaiskansakoulussa Etelä-Savossa. Kuri oli ankaraa, ja esimerkiksi tytöt ja pojat eivät saaneet leikkiä välitunnilla keskenään. Kerran luokkani poika tuli syöttäjäksi pesäpallopeliin, mutta opettaja keskeytti pelin, ja poika joutui olemaan loput välitunnit jälki-istunnossa.
Opettaja oli kova kurittamaan, ja jälki-istuntoa tuli myös siitä, jollei ruokaa syöty loppuun. Lopun päivää istuttiin ruokalautanen nenän edessä niin, että toiset oppilaatkin tietäisivät, ettei ruokaa saanut jättää lautaselle. Ruokana oli enimmäkseen velliä ja keittoja. Koska olin arka lapsi, muistan vain ikäviä asioita, ehkä juuri siksi kun kuri oli niin kova.
Kerran meidän koiramme tuli minun ja kahden sisarukseni mukana kouluun. Se vietti koko päivän koulun pihassa. Matkaa koululle oli noin 3,5 kilometriä, eikä koira osannut mennä yksin kotiin takaisin. Kaikki koulun oppilaat silittivät ja hellivät koiraa, mutta meille sisaruksille siitä koitui jälki-istuntoa.
Oppitunneilla oltiin hiiren hiljaa, ja viittaamalla sai puheenvuoron, jos jotain kysyttiin. Seisomaan täytyi nousta, kun opettajan kysymykseen vastattiin. Istua sai vasta sitten kun oikea vastaus kysymykseen oli saatu.
Välitunnit olivat kivoja. Pelasimme erilaisia pelejä ja kesällä ruutua. Oppilaita 60-luvulla, minun kansa-kouluaikanani, oli paljon. Riitojakin tuli, ja pojat mielellään kiusasivat tyttöjä.
