Huippujääkiekkoilijaksi ei tulla perustreenin avulla, ellei pelaaja ole poikkeuksellisen lahjakas.
Moni meistä tuntee pikkupojan, ja miksei tytönkin, joka saa lahjaksi ensimmäisen jääkiekkomailansa hädin tuskin kävelemään opittuaan. Laji tempaisee innostuneen mukaansa.
Juniorpelaajien vanhempien keskuudessa esiintyy toisaalta myös närää. Harrastus on kallis ja aikaa vievä.
− Tämä on lasten leikkiä verrattuna esimerkiksi taitoluisteluun, jossa jo 6-vuotiaana vedetään tosissaan, Kalervo Kummola huomauttaa.
− Mutta jos haluaa pärjätä huippu-urheilussa, viimeistään 13−14-vuotiaana pitäisi ruveta tekemään oikeasti tätä hommaa.
Kallista jääkiekkoilu kyllä on, sen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja tietää.
− Jaamme seuraavina vuosina satoja stipendejä vähävaraisille perheille, jotta lapset pystyvät harrastamaan lajia.
Nykyisiä ja tulevia tähtiä
Suomi on tuottanut maailmalle ison joukon huippuammattilaisia, joista Kummolalla on kollegoidensa tavoin syytä olla ylpeä. Leijona-kilven kirkastajia ei ole vaikea nimetä.
− Jari Kurri, Raimo Helminen, Teemu Selänne, Saku Koivu. Meillä on aina ollut hyvät maalivahdit, mutta myös valtava määrä pelaajia, jotka ovat tehneet tätä hommaa.
Myöskään tulevaisuuden tähdistä Kummola ei näe pulaa. Välissä ehti tulla pieni notkahdus, mutta se on Kummolan mielestä jäänyt jo selvästi taakse.
− Granlund IFK:ssa, Pulkkinen Jokereissa, Rajala Ilveksessä... Kyllä niitä sieltä tulee, Kummola mainitsee muutamia nousevia nimiä.
− Silloin kun meikäläinen aloitti näissä hommissa, olimme ihan eri sarjassa kuin tänä päivänä.
