Kaksi kertaa ihmiseen törmännyt veturinkuljettaja: "Se tilanne iskee vasta myöhemmin – vertaistuki parasta terapiaa"

Nuori nainen kuoli Hyvinkäällä maanantaina jäädessään junan alle ja sunnuntaina kaksi nuorta tyttöä kuoli Pohjois-Karjalassa Kiteen Kesälahdella junaraiteilla.

Veturinkuljettajana 33 vuotta työskennellyt, pari vuotta sitten eläköitynyt, Iiro* kertoo MTV Uutisille, että lähes jokainen veturinkuljettaja on kokenut sen hetken, kun junan alle jää ihminen.

– Arvioin, että 90 prosentilla veturinkuljettajista on tämä kokemus, kun ihminen jää alle. Jossain kohtaa uraa se tapahtuu. Minä tunnen yhden veturinkuljettajan, kenelle ei ole minkäänlaista onnettomuutta tapahtunut, ja minä tunnen sentään aika paljon veturinkuljettajia.

Työpäivä loppuu turmaan

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tilastojen mukaan tahallisia junan alle jäämisiä tapahtuu Suomessa vuosittain. Vuonna 2014 menehtyi 64 henkilöä tahallisen alle jäännin seurauksena. Sen sijaan vahinkoja ja loukkaantumisia on tapahtunut vuosi vuodelta vähemmän.

Veturinkuljettajalle tilanne on aina järkyttävä. MTV Uutisille Iiro kertoo, että veturinkuljettajan työpäivä loppuu aina turmaan.

– Heti paikan päällä pysäytetään juna, soitetaan viranomaisille ja ilmoitetaan matkustajillekin yleensä pysähtymisen syy, en ainakaan usko, että siinä kukaan kiertelee. Poliisit puhalluttavat veturinkuljettajan ja mahdollisesti jututtavat. Seuraavassa mahdollisessa vaihtopaikassa kuljettaja sitten vaihdetaan.

Veturinkuljettaja voi joutua ajamaan kuitenkin pidempään. Iiron mukaan tämä riippuu siitä, millä asemalla on varamiehitystä. VR on lopettanut asemia, joten pahimmassa tapauksessa kuljettaja voi joutua ajamaan kauankin.

– Periaate on se, että kuljettaja pois niin pian kuin mahdollista, mutta joskus se on vaikeaa. Toki, jos kuljettaja tuntee, että hän ei pysty ajamaan, niin toinen veturinkuljettaja tuodaan vaikka taksilla paikalle, Iiro sanoo.

Vertaistuki tärkeää

Onnettomuuden jälkeen veturinkuljettaja on yleensä sairaslomalla, eikä töihin pääse palaamaan ilman keskustelua lääkärin kanssa. Iiron mukaan tärkeintä on kuitenkin vertaistuki töissä.

– Siellä työpaikallahan se terapia tapahtuu. Siellä on se vertaistuki ja siellä jutellaan näistä paljon. Työpaikalla se tapahtunut puretaan epävirallisesti.

Iiro itse sanoo törmänneensä kaksi kertaa ihmiseen. Ihmisen alle jääminen pysäyttää.

– Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että pää tyhjenee. Tai sitten tulee sellainen yliaktiivinen olo, käy katsomassa mitä tapahtui. Se tilanne iskee vasta myöhemmin, mitä oikeastaan tapahtui.

Iiro muistuttaa, että junan pysäyttäminen on lähes mahdotonta.

– Jos pikajunan vauhti on lähes 120 kilometriä tunnissa, niin alle puolen kilometriin pysähtymiseen ei ole jakoa. Siihen laskee reaktiot päälle, kun ymmärrät, että nyt pitää pysähtyä, niin yli puoli kilometriä on lähes aina se pysähtymismatka.  

Eläimiin törmääminen lähes pävittäistä

Autoihin Iiro laskee osuneensa noin yhdeksän kertaa ja mopoon kerran.

– Suurin osa näistä autoista on sellaisia tapauksia, missä on ollut vartioimaton tasoristeys. Muutaman kerran on tultu puomien lävitse. Kokemukseni mukaan autot ovat suurelta osin vahinkoja.

– Niitäkin on tapahtunut, että auto on jäänyt siihen puomien väliin jumiin. Ihmiset joutuvat siihen pääosin vahingossa ja sitten hädässä ei ymmärretä, että siitä pääsee ajamaan ohitse, kun kiertää puomit. Silloin ihmiset ovat poistuneet kyllä autosta. Ja tasoristeykset ovat sellaisia, että niihin kuljettaja näkee, kun taas vartioimattomat ovat usein mutkan takana, ettei niitä edes näe.

Eläimiin junat törmäävät lähes päivittäin. Iiro kertoo, että juna ei edes pysähdy eläimiin törmäämisestä, jollei veturi hajoa. Hirvi on tosin niin iso eläin, että jos mahdollista, veturinkuljettaja yrittää pysähtyä ennen eläintä. 

*Haastateltavanan nimi muutettu Iiroksi