Kaija Koo muistelee elämäkerrassaan vuosia, jotka mieluiten unohtaisi: Pojan onnettomuus suisti laulajan painajaiseen – myös ex-mies sairastui vakavasti

0:41
Näin laulaja Kaija Koo kertoi avioeroaan seuranneista haasteista Villa Hintikka -ohjelmassa

Kaija Koon poika joutui vuonna 2007 tapahtuneen moottoripyöräonnettomuuden takia kahden vuoden sairaalakierteeseen. Artisti kertoo tuoreessa elämäkerrassaan, että onnettomuutta seurasi painajaismainen tilanne, kun myös hänen ex-miehensä sairasti ja meni niin huonoon kuntoon, ettei voinut kävellä.

Useista kestohiteistään tunnettu artisti Kaija Koo on puhunut vuosien saatossa julkisuudessa avoimesti aiemminkin vakavasta moottoripyöräonnettomuudesta, johon hänen ainoa lapsensa joutui vuonna 2007. 

– Ensin tuli avioero, sitten lapsi joutui lähes kahdeksi vuodeksi sairaalaan. Kahden vuoden järkyttävä huoli, Kaija huokasi Vain elämää -ohjelman All Stars -kaudella jaksossa, jossa kuultiin hänen tuotantoaan.

Järkyttäviin tapahtumiin palataan myös toimittaja Jouni K. Kemppaisen kirjoittamassa elämäkertateoksessa Taipumaton (WSOY), joka julkistettiin 10. syyskuuta, eli artisti 59-vuotissyntymäpäivänä.

Teoksessa kerrotaan, että artistin ja hänen ex-miehensä Markku Impiön 16-vuotias poika oli istunut kaverinsa kevytmoottoripyörän kyydissä, kun ystävä oli menettänyt kevarin hallinnan mutkassa ja ajoneuvo oli sitten osunut vastaantulevaan autoon. 

Laulaja muistelee elämäkerrassaan saaneensa tiedon onnettomuudesta, kun järkyttynyt teinityttö soitti hänelle. Hän ryntäsi saman tien autoon tohvelit jalassa ja ajoin onnettomuuspaikalle. Järkyttynyt äiti sai kuulla poliisilta, että pojat olivat elossa ja ambulanssi vei heitä sairaalaan. Kaijan poika oli lentänyt noin 15 metrin matkan törmäyksen jälkeen.

Kaija suuntasi sairaalaan yhdessä äitinsä ja ystävänsä kanssa. Hän soitti myös lapsensa isälle, mutta tämä oli humalassa, eikä voinut tulla siksi sairaalaan.

Pojan sääressä oli avomurtuma, joka vaati leikkausta. Kaija Koo hoiti silti keikkansa Rovaniemellä, jonne hän sai tiedon, että myös pojan reisiluu oli poikki. Jalka oli siksi operoitu kahdesti. Seuraavana päivänä oli keikka Torniossa, jonne hän sai tiedon, että pojan jalka oli alkanut turvota rajusti ja lääkärit pelkäsivät, että siihen tulee kuolio. Kaija hoiti myös Tornion keikan ja riensi Helsinkiin palattuaan suoraan sairaalaan.

Tilanne ei ollut hyvä, mutta se oli vasta alkua. Asiat lähtivät syöksymään todella huonoon suuntaan. Jalkaan tuli sairaalabakteereita, äkeitä sellaisia. Siitä seurasi lisää kiireellisiä operaatioita, kuten ihonsiirtoja, ja lisää ongelmia. Kaijan pojalle annettiin vahvimpia mahdollisia antibiootteja, eikä hänen elimistönsä kestänyt niitä. Hän sai haimatulehduksen.

Kaksi vuotta jatkuneen sairaalakierteen aikana poika jouduttiin leikkaamaan toistakymmentä kertaa. Kaija Koo kertoo elämäkerrassaan ensimmäistä kertaa, ettei hän joutunut samaan aikaan kantamaan huolta ainoastaan poikansa terveydestä. 

Kirjassa paljastetaan, että painajainen sai uusia ulottuvuuksia, kun hänen ex-miehensä Markun alkoholinkäyttö karkasi käsistä täysin samaan aikaan. Hän joutui noiden kahden vuoden aikana kolme kertaa sairaalahoitoon alkoholiperäisten sairauksien takia. Parin 21 vuoden liitto oli päättynyt vuonna 2006.

Kaija kantoi huolta vakavasti sairaasta pojastaan, mutta kannatteli myös vakavasti sairasta ex-miestään. Kun tilanne oli pahimmillaan, Markku oli niin huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt kävelemään. Tuosta ajasta Kaija muistaa sen, kuinka hän työnsi pyörätuolilla luurangon laihaksi kuihtunutta miestä, jota hän oli ihaillut, kunnioittanut ja rakastanut enemmän kuin ketään toista – ja tavallaan ihaili, kunnioitti ja rakasti edelleen. Mies puhui jotain, mutta puhe tuli ulos puurona, josta ei saanut mitään selvää. Kaija itki ja työnsi.

Lisäksi hän kantoi vastuun siitä, että firma pysyi pystyssä, rahaa tuli ja piti julkisia kulisseja kunnossa.

Laulaja kertoo elämäkerrassaan, ettei hän yksinkertaisesti suostunut antamaan periksi, vaan oli taipumaton – kuten elämäkerran nimikin kuuluu. Hän kuitenkin myöntää teoksessa, että "muistikuvat noista vuosista ovat hajanaisia välähdyksiä loppumattomalta tuntuvasta hirvittävyyksien vyörystä, jonka mieluiten haluaisi vain unohtaa".

Kursivoidut kohdat ovat sitaatteja Jouni K. Kemppaisen teoksesta Taipumaton (WSOY).

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja