Jussi Kärjen kommentti: Kunnanjohtajien ovella kolkuttelevat jo saalistajat – poliitikkojen vatulointi johtamassa sotekaaokseen

Kuntien päättäjillä ja maakuntien virkamiehillä olo on kuin diesel-kuskilla. Ensin diesel oli ekoteko, nyt se on synneistä pahin.

Samanlaista jojoilua on ollut sote. Ensin sitä tehtiin kuntapohjalta, sitten maakuntapohjalta ja eilisiltana suuret kaupungit linjasivat pormestari Jan Vapaavuoren johdolla, että kuntapohjalta pitää jatkaa. Hellurei, ikiliikkuja on keksitty.

Pormestari Vapaavuorella ei ole kiire mihinkään, sillä Helsingillä talous on paremmassa kunnossa kuin kehittyvien maakuntien Suomessa. Totisempi tilanne on lukuisilla pienillä kunnilla, joilla 2020-luvulla kaikki rahat uppoavat ennusteiden mukaan sotepalveluihin.

Niin toimitusministeristön kuin oikean opposition kansanedustajat ovat vakuutelleet, että vuosien sotevalmistelu ei mene kokonaan hukkaan, vaan sitä voidaan hyödyntää ensi vaalikaudella.

Ongelma on siinä, että talousvaikeuksissa olevissa kunnissa ei voida enää rakentaa epämääräisten lupausten varaan.

Miljardien eurojen sairaalainvestoinnit

Monissa pienemmissä kunnissa ovat lopussa rahat ja luottamus valtakunnan päättäjiin. Yhtälö menee vielä hankalammaksi, kun valtavat sairaalainvestoinnit tipahtavatkin maakuntien sijasta kuntayhtymien ja kuntien kontolle.

Suomessa on käynnissä tai suunnitteilla ennätyksellisen suuret sairaalainvestoinnit, jotka eivät soten kaaduttua siirrykään Maakuntien tilakeskukselle. Vireillä on yli 200 hanketta arviolta yli 5 miljardin euron arvosta. Pienten kuntien talous ei kestä näin raskaita investointeja ilman niitä kuuluisia leveämpiä hartioita.

Miljardihankkeiden äärellä voi todeta sen, että ei suomalaisten terveys ainakaan sairaalaneliöistä jää kiinni. Niitä piisaa, julkisia ja yksityisiä sairaaloita.

Kunnat ryhtyvät välittömästi tekemään omia ratkaisujaan ja pieni soittokierros maakuntiin osuikin keskelle paikallispäättäjien palavereita. Toisille tämä tarkoittaa sotepalveluiden ulkoistuksia tai sotekiinteistöjen myymistä, toisilla on jo pitkät kokemukset maakunnan omasta sotesta.

Kaaos johtamassa soten sirpaloitumiseen

Ketterät terveysjätit ovat jo kolkutelleet kunnanjohtajien ovia. Ja kuuleman mukaan pääomasijoittajatkin ovat lähestyneet paikallispäättäjiä kysymyksellä, onko sairaala myytävänä.

Ulkoistuksia rajoittava laki on todennäköisesti kuollut kirjain, kun maakuntia ei syntynyt. Rajoittamislakia ryhtyvät haastamaan terveysyritysten lisäksi kunnat – ja nämä tulevat olemaan vahvoilla siinä painissa.

Kaaos voi johtaa sotepalveluiden lopulliseen sirpaloitumiseen. Esimerkiksi tietojärjestelmien yhtenäistäminen uhkaa päättyä tähän ja kohta Suomessa on entistäkin enemmän järjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään.

Entä sitten sotea valmistelevat virkamiehet? Heidän työnsä päättyvät ennemmin tai myöhemmin kesään mennessä, ja edessä on paluu vanhoihin organisaatioihin, pääsääntöisesti kuntiin.

Jos sote joskus lähtisi taas liikkeelle, löytyisikö virkamiehiltä enää motivaatiota. Epäilen, enkä syytä heitä siitä. Ensimmäinen hyvä kysymys kuuluu, kuka käy nyt läpi hyllymetreittäin maakuntien sotemateriaaleja, jota löytyy pikkukunnan kirjaston verran.

Moni uskoi soten menevän läpi edes torsona, jotta kaaos vältettäisiin. Moni uskoi myös opposition salaa toivovan tätä, jotta seuraava hallitus ei olisi taas lähtöruudussa.

Poliitikoilla on nyt tulenpalava kiire vakuuttaa kunnat, että paniikkiratkaisuihin ei ole tarvetta. Parlamentaarinen yhteistyö yli puoluerajojen ja yhteinen julistus olisi tarpeen, että sote syntyy – ehkä pienempänä ja vaiheittain, mutta se syntyy.

Jos soten rakentaminen jää odottamaan uutta hallitusohjelmaa ja eduskunnan kokoontumista syssymmällä, niin silloin juna on jo mennyt ja kunnat pitkällä omissa ratkaisuissaan.

Mutta kuka johtajistamme ottaa kopin sotesta, joka kaatui tällä kertaa taaksepäin? Nyt on johtajan viitta tarjolla halukkaalle

Antti Rinne, Petteri Orpo, Juha Sipilä? Ostaisitko näiltä miehiltä käytetyn soten?