Tänä kesänä tulee 25 vuotta siitä, kun dinosaurusspektaakkeli Jurassic Park hurmasi katsojat ympäri maailmaa.
Vuonna 1993 ilmestyneessä Jurassic Parkissa seikkaillaan teemapuistossa, jonka vetonaulana toimivat oikeat dinosaurukset. Testivaiheessa oleva puisto kohtaa kuitenkin ongelmia ja vaarallisia liskoja pääsee vapaaksi. Päätähtinä elokuvassa ovat Laura Dern, Jeff Goldblum, Sam Neill ja Richard Attenborough.
Steven Spielbergin ohjaama Jurassic Park on yksi 90-luvun ehdottomia seikkailuklassikoita. Spielberg oli jo kasvattanut mainettaan Jaws, E.T. ja Indiana Jones -elokuvilla, mutta Jurassic Park oli ilmestyessään leffakokemuksena jotain täysin uutta, katsojien päiväunet kävivät toteen heidän silmiensä edessä.
Jurassic Park luotiin yhdistelemällä tietokone- ja käytännönefektejä, joilla elokuvan maailma saatiin näyttämään aikaansa nähden todella uskottavalta. Yksi teoksessa yleisöä eniten vakuuttanut aspekti oli juuri se, kuinka aidolta kokemukselta se tuntui. Dinosaurukset valtavasta Tyrannosaurus Rexista pieniin ja vikkeliin Velociraptoreihin olivat vakuuttava näky valkokankaalla, unohtamatta vaikuttavaa kohtausta, jossa hahmot löytävät sairaan Triceratopsin.
– Kun meidät ensimmäistä kertaa vietiin kuvauspaikalle, emme kunnolla edes nähneet ihmisiä, jotka ohjasivat Triceratopsia. Oli kuin olisimme löytäneet tämän otuksen, se näytti ihan oikealta dinosaurukselta, Jeff Goldblum sanoi Empire-lehdelle.
Vaikka Spielberg oli hankkinut ison kasan nukkeja elokuvan kuvaamiseen, piti isompia dinosauruksia tuottaa pääasiassa tietokoneiden voimin. Tämä tarkoitti sitä, että näyttelijät joutuivat reagoimaan tyhjän kanssa, kuten nykypäivänä teknologian kehityttyä yhä useammin tehdään. Spielberg koitti avittaa näyttelijöitään karjumalla kuin dinosaurus kohtauksia kuvatessa.
– Muistan kohtauksen, jossa me juoksimme Gallimimus-dinosauruksia karkuun ja ne hajaantuivat, koska T. Rex saapui paikalle ja alkoi syödä muutamaa niistä. Meidän piti reagoida dinosauruksiin ja Steven oli toisella puolella kenttää huutamassa "GRRRROOARGH" megafoniin, samalla heilutellen keppiä, jossa oli kuva dinosauruksen päästä. Se oli melko huvittavaa, Sam Neill muistelee.
Vuosi 1993 oli Spielbergille jättipotti. Jurassic Parkin lisäksi ohjaajalta ilmestyi ylistetty, Oscar-palkintoja voittanut Schindlerin lista. Ohjaaja työskenteli näiden elokuvien parissa samaan aikaan. Siinä missä Jurassic Park on perheystävällinen dinosaurusseikkailu, Schindlerin lista on synkkä, kolme tuntia pitkä, holokaustia käsittelevä elokuva.
Holokaustiin pureutuminen oli kuluttavaa sekä tunteikasta ja kokemus vei Spielbergin mukanaan. Rankan aiheen parissa pitkät päivät työskentely vaikutti myös miehen työhön Jurassic Parkin parissa.
– En osannut odottaa miltä tuntuisi palata Schindlerin Listan kuvauksista viettääkseni kolme tuntia käymässä läpi ILM:n efektejä Jurassic Parkiin, saatikka kuinka vihainen olisin ja kuinka inhoaisin tehdä sitä. Istuin efektien parissa vihaisena ja katkerana, antamassa muistiinpanoja siitä, miltä T. Rexin pitäisi näyttää jahdatessa jeeppiä, vaikka en pystynyt ajattelemaan muuta, kuin mitä olin juuri kuvannut Krakovassa, Spielberg kertasi kokemustaan kahden hyvin erilaisen elokuvan samanaikaisesta tekemisestä.
Alunperin kirjana julkaistun Jurassic Parkin filmatisointioikeudet olivat 1990-luvun alussa haluttua tavaraa. Spielberg ei ollut ainut kovan luokan ohjaaja, joka tavoitteli pestiä elokuvan parissa. Myös Aliens-ohjaaja James Cameron oli dinosauruksista kiinnostunut ja Cameronin mukaan Spielberg ehti saada projektin itselleen vain tunteja ennen häntä.
– Hän teki elokuvan lapsille ja minun versioni olisi ollut kuin Aliens, mutta dinosauruksilla, se ei olisi ollut reilua. Hänen herkkyytensä oli oikein sille elokuvalle, minä olisin mennyt pidemmälle ja tehnyt siitä paljon inhottavamman, Cameron on sanonut.
Jurrasic Park -elokuvia on tehty nyt yhteensä neljä, mutta yksikään ei ole yltänyt aivan ensimmäisen osan tasolle. Kesällä saaga saa jatkoa Jurassic World: Kaatunut valtakunta -elokuvan voimin, ohjausvastuu on J.A. Baonalla, mutta Spielberg on tuotantopuolella mukana.
Lähde: Empire, Huffington Post