Toimittaja Vesa Laaksonen olisi mennyttä miestä, mikäli hän olisi tyytynyt julkisen puolen tarjoamaan syöpähoitoon. Elämä on tullut kalliiksi, mutta muutaman kuukauden elinaikaa saanut potilas on hengissä yhä pari vuotta myöhemmin.
Juuri eläkkeelle ehtinyt toimittaja Vesa Laaksonen sai ensimmäiset eturauhassyövän oireet syksyllä 2006. Lääketiedettä tuntevalla ja terveydestään huolehtineella miehellä oli huonoa tuuria.
Hän on säännöllisesti otattanut itseltään PSA-arvon joka vuosi. Kun sitten arvo nousi, hän sai ensin väärän diagnoosin ja tarkempiin tutkimuksiin pääsy viivästyi.
– Kun lopulta saatiin oikea diagnoosi ja oli määrä päästä hoitoon, Syöpätautien klinikalle menossa oleva lähetteeni unohtui paperipinon alimmaiseksi eikä olisi aikoihin lähtenyt mihinkään. Se löytyi vasta, kun itse kyselin, ja sain asiasta myös kirjallisen anteeksipyynnön, Vesa muistelee.
Vasta seuraavan vuoden huhtikuussa hän pääsi hormonihoitoon, ja varsinainen sädehoito päästiin aloittamaan vasta heinäkuussa. Silloin tauti oli jo paikallisesti levinnyt.
– Varsinainen hoito olisi pitänyt aloittaa jo kuukausia aiemmin, jolloin tauti olisi todennäköisesti voitu parantaa.
Kun sairauden etenemistä mittaava PSA-arvo nousi, Vesa siirtyi hoitoon yksityispuolelle. Sieltä hän palasi vielä Syöpätautien klinikalle saamaan sytostaattikuurin. Sen jälkeen Syöpätautien klinikan lääkäri kertoi, että heillä ei ole mitään enää tarjottavana, ja elinaikaa on vain muutama kuukausi.
Vesa lähti kuitenkin uudelleen hakemaan apua yksityispuolelta ja on nytparin vuoden ajan saanut siellä erilaisia hoitoja.
