Mikko Alatalon uusi vuosi on alkanut hienoissa merkeissä. Kansanedustaja-muusikon mieltä lämmittävät onnistumiset sekä politiikan että musiikin saralla. Mielessä on myös Juice Leskisen neuvo, jota hän on noudattanut vuosien mittaan.
Mikko Alatalo on seurannut yllättyneenä Yhdentoista virran maa − Siirtomaasuomen laulut -levyn uudelleenjulkaisun kirvoittamia arvosteluja. Viime syksynä ilmestynyt, artistin kolmesta 80-luvun alussa tekemästä pitkäsoitosta koottu kokoelma on saanut erittäin positiivisen vastaanoton.
− Tämä on ollut ehdottomasti taiteilijaurani huippukohta. Varsinainen kunnianpalautus nuoruuteni päätyölle, Alatalo hehkuttaa.
Suitsutukselle olikin jo korkea aika. 70- ja 80-lukujen taitteessa rocktoimittajat eivät osanneet arvostaa kyseisiä albumeita.
− Myöskään yleisö ei aina tajunnut, että Syksyn säveliä voittanut mies voisi tehdä jotain vakavampaakin, Alatalo muistelee.
Kun Alatalo laittaa vanhat klassikot pyörimään, mielessä herää monenlaisia tunteita.
− On niissä tiivistettynä aikamoinen paatos. Nuorella ihmisellä oli paljon asiaa. Teksteissä näkyy vahvasti idealismi. Nyt se voi vähän hymyilyttääkin, mutta kyllä silmäkulma on kostunut lauluja uudelleen kuunnellessa, Alatalo myöntää.
Sitkeys palkitsee politiikassa
Paitsi musiikin saralla, Alatalo on kokenut onnistumisia myös politiikassa. Toisen kauden kansanedustaja on oppinut, että päätöksenteko on hidas prosessi.
