32-vuotias Juho Karhu joutuu usein vastaamaan ihmetteleviin kysymyksiin siitä, miksi hän haluaa elää niin epätavanomaista elämää. Hän nimittäin asuu veneessään ja purjehtii talvipakkasessa Pohjois-Norjassa. Kuulostaa kylmältä ja monen korvaan epämukavaltakin. Karhun mukaan se ei sitä ole.
– Ehkä minulta puuttuu joku mutteri päästä, mutta tämä on juuri sellaista elämää, jota tahdon elää. En välitä metelistä, stressistä ja ihmispaljoudesta. Veneessä saan olla omassa rauhassa kauniin luonnon keskellä, hän kertoo.
Karhu on yleensä noin puolet ajasta yksin veneessään. Välillä hänen tyttöystävänsä ja muutama kaveri lentää hänen seurakseen.
– Kun olen yksin veneessä useamman viikon, en silti ole täysin vailla ihmiskontakteja. Käyn välillä jossain pienissä kalastajakylissä, missä näen paikallisia asukkaita.
Jätti normaalin asumisen
Juho Karhu muutti asumaan purjeveneeseensä vuosi sitten. Sitä ennen hän asui jo pari sulan veden kautta edellisessä veneessään.
Kun hän osti uuden, nykyisen veneensä, hän luopui lopullisesti normaalista vuokra-asumisesta. Hän totesi, että turha on maksaa asunnosta, koska hän haluaa lasketella ja purjehtia.
– Minulla ei ole varaa pitää sekä asuntoa että venettä. Totesin, että tämä on riittävän iso vene, jossa pystyy myös asumaan.
Viime kesänä Karhu aloitti purjehduksensa Helsingistä ja purjehti syksyn aikana Norjan rannikkoa pitkin pohjoiseen. Tällä hetkellä vene on parkissa Pohjois-Norjan Finnmarkissa, kun Karhu on käymässä viikon ajan Suomessa.
Juhon Instagramista voit seurata matkaa tarkemmin:
Lämmintä vain 10 astetta
Isompaa venettä ostaessaan Karhu ei ollut vielä ajatellut lähtevänsä arktisille vesille. Sen vuoksi venekin on täysin tavallinen lasikuituvene.
– Sinne on laitettu dieselkamiina, jotta veneessä pystyy asumaan talvella. Lämmitän veneen yleensä vain 10-16-asteiseksi. Sillä tavalla dieselin kulutus pysyy järkevänä ja tavarat ja vaatteet pysyvät kuivina.
Moni suomalainen on tottunut asumaan yli 20-asteisessa kodissa, mutta Karhulla on joka aamu veneessä herätessään yli 10 astetta kylmempää.
– Kaikkeen tottuu. Ihminen sopeutuu kylmäänkin. Pidän ylläni merinovillavaatteita ja pukeudun hyvin. En ole ollut sairaana kertaakaan talvipurjehdukseni aikana. Kun sain selville, että meri ei jäädy edes talvella Pohjois-Norjassa, niin ajattelin heti, että siellä voi asua talvellakin. Eipä siellä kyllä paljon muita ihmisiä ole.
Vapaalasku tärkein syy
Moni on ihmetellyt, miksi Karhu haluaa asua veneessä ja vieläpä kylmässä paikassa. Ratkaiseva syy on miehen rakkain harrastus vapaalasku.
– En ole lämpimien paikkojen fani. Olen ollut joskus hanttihommissa Karibialla, mutta en ole rantaihminen, vaan tykkään kylmästä. Purjehtimisen lisäksi tykkään laskemisesta, joten minua viehättää luonto tuolla pohjoisessa.
– Olennaisinta tässä on se, että pääsen veneellä laskemaan sellaisiin paikkoihin, mihin en muuten pääsisi. Ankkuroin veneen vuonon poukamiin, missä ei ole asutusta tai teitä, ja nousen vuorelle laskemaan.
Karhun veneen syväys on 1,4 metriä ja pituus 11 metriä. Kun vene on ankkuroitu, Karhu pakkaa laskutavaransa, ottaa jollan alleen ja rantautuu.
Sen jälkeen hän laittaa suksien pohjiin nousukarvat ja nousee ylös vuorille 700–1000 metrin korkeuteen. Nousussa kestää useampi tunti, mutta lasku alas vie vain noin vartin.
Maailman pohjoisin purjehdus
Karhu palaa pian Suomesta veneensä luo Finnmarkiin valmistelemaan kevään suurta matkaansa. Silloin hän nimittäin purjehtii Huippuvuorille.
– Huippuvuoret on maailman pohjoisin paikka, minne voi purjehtia. Ja sen takia haluan mennä sinne. Meri ei jäädy Golf-virran ansiosta.
Matka Huippuvuorille on tarkoitus tehdä touko-kesäkuussa. Matkalle lähtee 3-4 hengen porukka.
– Ankkuripaikat ovat niin haasteellisia, että sinne ei voi mennä yksin. Välillä saattaa joutua lähtemään pakoon jäätä ja tuulia. Myös jääkarhuja pitää varoa. Niiden varalta on varauduttava paukkupanoksilla ja aseella. Ne voivat pitää ihmistä saaliinaan, ja se on tietenkin riski.
Seurue aikoo lähteä matkaan touko-kesäkuussa.
– Emme voi mennä sinne liian myöhään, jotta pääsemme myös laskemaan. Kesällä Huippuvuorillakin tulee sen verran lämmin, että lumi sulaa. Olemme vähintään kuusi viikkoa reissussa.
Purjehdusta vuorokauden ympäri
Ensisijaisesti Karhu kavereineen haluaa käydä laskemassa Huippuvuorilla. Lisäksi he avustavat Gdanskin teknillistä yliopistoa orgaanisten ympäristömyrkkyjen leviämiseen liittyvässä tutkimuksessa keräämällä luminäytteitä.
– Tavoitteenamme on päästä Huippuvuorilla laskemaan sellaisia laskuja, mitä kukaan muu ei ole koskaan aikaisemmin laskenut.
Huippuvuorille on matkaa Norjan pohjoisosasta runsaat 800 kilometriä. Purjehtiminen sinne kestää arviolta 4-5 päivää.
– Veneen on liikuttava koko ajan, eli purjehdimme vahtivuoroissa. Meitä on veneessä ylityksen aikana kolme tai neljä henkeä.
Säätä on tarkkailtava hyvissä ajoin ennen lähtöä arktiselle purjehdukselle.
– Meidän on valittava sellainen sääikkuna, että ylitys on turvallinen. Huonolla säällä sinne ei kannata lähteä.
Merellä ilma voi olla pari astetta plussan puolella tuohon aikaan vuodesta.
Venettä pitää myös varustaa etukäteen ennen lähtöä.
– Mukana pitää olla pelastuslautta ja pelastuspuvut. Veneen pitää tietenkin olla merikelpoinen, Karhu kertoo.
Opiskelu jäi kesken
Karhun lasketteluhistoria on paljon pitempi kuin hänen kokemuksensa purjehtimisesta. Hän innostui laskettelusta toden teolla muutettuaan Itävaltaan opiskelemaan 18-vuotiaana.
Kainuusta kotoisin oleva Karhu harrasti jo sitä ennen laskettelua, mutta toden teolla laskeminen – ja erityisesti vapaalasku – alkoi Alpeilla.
Pian Karhu huomasikin viettävänsä enemmän aikaa vuorilla kuin yliopistolla. Kesäisin hän palasi pariksi kuukaudeksi Suomeen perheensä ja silloisen tyttöystävänsä luo. Kaiken kaikkiaan hän asui Itävallassa kahdeksan vuotta.
Purjehtimisen Karhu aloitti Suomessa vietettyjen kesien aikana.
– Opin purjehtimaan ja aloitin kilpapurjehduksen. Minulle oli luonnollista yhdistää purjehtiminen ja laskettelu, koska minulla ei ollut silloinkaan paljoa tavaraa ja mahdun hyvin veneeseen. Minulla on yksi suksikassi, purjehduskassi ja matkalaukku.
Töitä veneessä
Ammatiltaan Karhu on freelance-kääntäjä ja työ mahdollistaa sen, että hän asuu veneessä kaukana Suomesta.
– Kunhan minulla on jonkinlainen verkkoyhteys ja kannettava tietokoneeni, niin pystyn tekemään töitäni ja hankkimaan elannon missä vain. Kovin leveästi en elä, mutta ei minulla ole paljon menojakaan.
Karhun tyttöystävä on väitöskirjatutkija, joten hänenkin on mahdollista aika ajoin lentää pohjoiseen poikaystävänsä luo.
– Teemme molemmat töitä veneessä, hän omalla läppärillään ja minä omallani.
Ruokavarastoja täydennetään pikkukaupoissa
Karhu lähti veneelleen pakoon yhteiskunnan hälinää ja yleistä kiirettä ja stressiä. Silti hän joutuu huolehtimaan eniten ravinnosta, varusteista, kännykän toimivuudesta ja taloudellisesta toimeentulosta.
– Ironista on, että eniten huolehdin veneelläkin nyky-yhteiskunnan perusasioista enkä riskeistä, mitkä liittyvät siellä olemiseen.
Ruokavarastojaan Karhu täydentää aina, kun hän käy jossain kaupungissa purjehduksensa varrella.
– Minulla on yleensä ruokaa 3-4 viikoksi eteenpäin. Ainoa miinus on, että kovin tuoretta ruokaa tai salaattia en saa kovin usein, mutta muuten syön ihan perusruokaa. Joskus olen kalastanutkin itselleni ruokaa.
Jääkaappia ei tarvita
Veneen akut riittävät tietokoneen ja kännykän lataamiseen. Mukana on myös pieni sähköaggregaatti.
– Sähköä kuluu hyvin vähän talvella, koska jääkaappia ei tarvitse pitää päällä.
Yleensä Karhu pyrkii aina etenemään purjehtimalla, mutta tyynellä säällä on pakko turvautua moottoriin. Myös pieniin satamiin on mentävä moottorilla.
– Talvella marras-tammikuussa purjehdusaikaa oli hyvin vähän, koska pilkkopimeässä ei pysty menemään uusiin satamiin tai ankkuroitumaan uusiin paikkoihin. Sen vuoksi matkanteko oli lopetettava joka päivä jo aikaisin alkuiltapäivästä.
Vettä käytetään säästeliäästi
Veneessä on vessa, jossa pystyy myös peseytymään. Pitkiä päivittäisiä suihkuja purjeveneessä ei kuitenkaan oteta.
– Vesi pitää lämmittää ensin hellalla tai kamiinan päällä. Vedenkäyttöä on myös rajoitettava. Minulla on hieman yli 200 litraa vettä veneessä ja jos normaali suomalainen kuluttaa 100 litraa vettä päivässä, niin siitä saa vertailukohtaa, Karhu nauraa.
Veneessä 200 litraa vettä riittää kahdelle hengelle pariksi viikoksi. Tiskit tiskataan puoliksi merivedellä ja puoliksi makealla vedellä.
– Oikeasti hyvään peseytymiseen riittää hyvin 8-10 litraa vettä. Sillä määrällä jopa tyttöystäväni pesee hiuksensa.
Vettä täytetään satamissa, sitä kannetaan kyläkaupoista tai kalastajakylistä.
Lumet pitää luoda veneessäkin
Veneessä pitää myös päivittäin huolehtia lumenluonnista, koska pohjoisessa kansi täyttyy välillä nopeastikin lumesta.
– Tämä on hauskaa puuhastelua, ei mitään tehokasta tekemistä. Veneellä perusasiat ottavat paljon enemmän aikaa kuin normaalielämässä. Välillä on päiviä, että ulkona ei pysty tekemään mitään sään takia, joten silloin luetaan kirjaa tai tehdään töitä sisällä.
Karhu nauttii todella paljon myös yksinolemisesta.
– Pikkusiskoni kutsuu minua erakoksi. Tyttöystäväni ihmettelee, miten pystyn olemaan niin sosiaalinen, kun tulen Helsinkiin.
Riskienhallintaa
Yksin veneessä ollessaan Karhu nauttii eniten siitä, että hän on kauniin luonnon keskellä.
– Nautin luonnosta ja hiljaisuudesta. Siinä tuntee itsensä aika pieneksi suuren luonnon keskellä. Romanttista luontosuhdetta ei tarvitse piirtää mieleensä ja ajatella, että kyllä luontoäiti pitää ihmisestä huolta. Luonto on aika välinpitämätön pienen ihmisen kohtalosta.
Karhu ei ole joutunut varsinaisiin vaaratilanteisiin matkansa aikana, mutta koko hänen elämänsä on riskienhallintaa.
– Vapaalaskussa pitää kyetä tunnistamaan ja hallitsemaan riskit. Lumivyöryriskejä pitää arvioida koko ajan itse ja tarkkailla säätä. Olen oppinut jonkin verran vuosien aikana tekemään sitä. Asenne pitää myös olla konservatiivinen eikä saa olla uhkarohkea.
– Sama riskienhallinta pätee myös purjehtimiseen talvella. Veneen kansi on jäässä ja pohjoisessa on kaamosaikana todella pimeää. Kahteen kuukauteen aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle.
Valaita lähietäisyydeltä
Purjehdusmatkoillaan Karhu on myös kokenut hienoimmat luontoelämyksensä. Yksi niistä tapahtui viime syksynä Norjan rannikolla, kun Karhu kavereineen näki valaita aivan lähietäisyydeltä.
– Eräs kalastaja kertoi meille, että siinä kylän lähellä merellä on valaita. Menimme katsomaan emmekä voineet uskoa, että näimme ne niin läheltä. Niitä oli kymmenittäin. Siellä oli ryhä- ja miekkavalaita.
– Se oli huikea kokemus, kun 30 000 kiloa painava ryhävalas tuli kohti venettämme ja sukelsi veneemme ali. Vesi on niin kirkasta, että näimme sen selvästi.
Karhun mukaan miekkavalaat olivat uteliaita ja leikkisiä.
– Ne tulivat lähelle katsomaan venettämme.
Kalastajat kertoivat, että valaat tulevat Norjan rannikolle silliparvien perässä.
Joulu veneessä
Suomessa Karhu käy vain pari kertaa vuodessa. Hänen Kainuussa asuvat vanhempansa ovat jo oppineet elämään sen kanssa, että jos he haluavat nähdä poikaansa, heidän on matkustettava tämän luo pohjoiseen.
Viime joulun Karhu vietti vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa purjeveneellään Norjan Altassa.
Veneen kannelle oli pystytetty joulukuusi.
– Vanhemmat ja siskoni yöpyivät hotellissa, mutta vietimme aikaa veneellä.
Pian Karhu aloittaa eksoottisen ja jännittävän matkansa Huippuvuorille, mutta tulevaisuus sen jälkeen on avoin.
– Ajatukseni on purjehtia Suomeen takaisin Venäjän kautta, jos se suinkin on mahdollista. Mutta sitä en ole vielä alkanut suunnitella.