Kun ei ollut heilaa helluntaina, niin nyt on aika sijoittaa loput pelimerkit. Jotakin on mennyt aiempina vuosina vikaan, joten tänä juhannuksena on kokeiltava uusia taikoja.
Juhannusaatosta alkaa varsinainen lemmentaikojen yö. Naiset ympäri Suomen kiitävät kukkamailla ja pientareilla keräämässä milloin seitsemää, milloin kolmeatoista erilaista kukkaa. Ne kun heittää tyynyn alle ja pujahtaa puhtaisiin lakanoihin, niin johan pitäisi sulhasia parveilla unissa. Olen kokeillut, eipä näkynyt.
Tyynyni on ollut kovin muhkurainen juhannuksen aikaan, kerran nukuin virsikirjakin pään alla. Se tehosi yhtä heikosti kuin kuparirahatkin, joiden olisi pitänyt loihtia aamulenkkini varrelle sulhaskandidaatteja.
Kerran tungin sitomattoman vihdankin tyynyni alla, mutta unohdin, että olen koivulle allerginen. Silloin tietysti saattoi unikuvani pelästyä niiskuttavaa neitoa, eikä tullut sitomaan vihtaa kokoon. Ainut mies, jonka silloin näin, oli velipoika, jolta kävin aamuyöllä lainaamassa antihistamiinia.
Sulhanen selville taioilla
Tänä vuonna aion piilottaa laulavan lintukirjan varmaan talteen, ettei minulle vain juhannusyönä tulisi himoa kuunnella käen kukuntaa. Jos nimittäin en kuule lainkaan kukkumista, saattaa sulho tulla vielä tänä vuonna. Kaupunkiin keskikesän juhlaa viettämään jääneet naapuritkin varmaan pitävät hillitystä menosta, vaikka juhannusyötä onkin koko Euroopassa tapana viettää remuten noitien karkottamiseksi.
Koska ikää on ehtinyt juhannustaikoja tehdessä hivenen kertyä, voisin kokeilla myös vanhanpiian lemmensaunaa. Naapurin mamman nyt on turha haaveilla naimaonnesta, joten saanen hänen saunavuoronsa. Sitten pitääkin enää tehdä vihta koivusta, lepästä, kuusesta, katajasta, pihlajasta ja kedon kukkasista. Varmasti iho on heleä ja muutenkin koko nainen houkuttelevan saunanraikas, mutta varmuuden vuoksi kannattanee heittää vihta jalkojen välistä saunan katolle. Tyvipää kertoo suunnan, mistä sulhasta voi tähystellä.
Ehkäpä vähän kurkistan tulevan sulhaseni ominaisuuksia etukäteen asettamalla pöydälle kolme astiaa. Yhden astian alle laitan viinaa, toisen suoloja ja kolmannen hiekkaa. Jos yön aikana on viinaan koskettu, sulhaseni on rikas. Jos suoloissa on jälkiä, sulhaseni tulee toimeen varoillaan. Hiekan jäljet lupailevatkin sitten jo köyhää ylkää.
Voisin tietysti syödä yhdeksän silakkaa tai särkeä iltapalaksi. Jos sulhaseni on huomaavainen herrasmies tai yleensä ymmärtää omankin parhaansa, hän tulee uneeni tarjoamaan juotavaa. Pitäisikö varmuuden vuoksi napata myös yksi suolainen silli?
Satotoiveita ja kauneudenhoitoa juhannusyönä
Näppäräsormiset siskot ovat tietysti ehtineet punoa yhdeksästä kukasta seppeleen ja sitoneet sen yhdeksällä erivärisellä langalla. Kylläpä on kaksio juhlakunnossa ja syksyn sato varmistettu, kun ovenpielissä huojuvat pururadan varrelta ”lainatut” koivut ja paljaiden jalkojen alla kahisevat lattialle levitetyt haavan- ja pihlajanlehdet.
Sen verran voin vinkata, että makuuhuoneen lattian lakaisu kannattaa jättää juhannusyöksi. Punainen lanka vain vyötärön ympärille ja siivoamaan ilman vaatteita, niin jo pitäisi sulhasen haamun tulla tervehtimään. Joku tosin suositteli tätä taikaa tehtäväksi siten, että asuna on yöpaita, jonka helmaan roskat kerätään ja sitten käydään heittämässä ne umpilampiin. Kaupunkioloissa saman asian ajanee suihkulähde, ja varsin varmasti paluumatkalla tapaa miehiä. Ehkäpä roskauksesta sakottamaan lähteneiden poliisienkin joukossa on juhannusyönä poikamiehiä.
Joku saattaa uhrata mummuvainaalta perimänsä pellavaliinan ja vetelee sitä kasteesta märkien kukkien yllä. Mahtaa mummua puistattaa, kun lehtivihreää tarttuu tyykiin. Pisamien uskotaan tarttuvan kasteesta märkään liinaan; ehkä kasvoihin tarttunut vihreä väri saakin neidon unohtamaan muut murheensa.
Kyllä maalla olisi mukavaa
Jos olisin saanut kutsun vaikkapa ystävieni mökille mittumaariksi, voisin kokeilla nivalalaista taikaa, joka paljastaisi, onko tuleva mieheni poikamies vai kenties leski. Kirmaisin vain vaatteitta saunasta kohti halkopinoa ja tarkistaisin sen halon, joka ensimmäisenä osuu takamukseeni. Halkaistu ennustaa leskeä ja pyöreä halko poikamiestä.
Kutsut ovat tosin harvenneet huomattavasti sen jälkeen, kun olen kiertänyt alasti peltoja, kieriskellyt ruishalmeissa, hyppinyt ojien yli ja kurkkinut kaivoihin. Palomiesten kiinnostuksen tosin kerran herätin, kun seisoin tarpeeksi lähellä koko kylän juhannuskokkoa ja yritin saada savun leijumaan itseäni kohti. Vedet kihahtivat silmiin, eikä siitäkään sen enempää seurannut, vaikka olen aina ollut vähän heikkona univormupukuisiin miehiin.
Teksti: Pirjo-Margit Lehtinen
Kuvat: Shutterstock