Tekstissään bloggaaja ja itsekin yksinhuoltajaäiti Shawna Wingert avaa sitä, miten rankkaa aikaa joulun aika todella on yksinhuoltajalle.

"Hyvä yksinhuoltajaäiti,

Olen ajatellut sinua jo jonkin aikaa. Joulun lähestyessä olen toivottanut sinulle jaksamista.

Tiedän, että tämä aika vuodesta on sinulle vaikeaa. Itse olin yksinhuoltajaäiti lähes viisi vuotta. Siskoni oli seitsemän vuotta, ja äitini on ollut melkein koko lastensa eliniän.

Joulun lomakausi on ollut vaikeinta aikaa minulle yksinhuoltajaäitinä. Tunnen edelleen sen voimakkaan apeuden tunteen, johon sekoittuu pelkoa ja surua, kun istuin jouluaaton jumalanpalveluksessa yksin. Huoltajuussopimus määrittelee, kenen luona lapset viettävät minkäkin juhlapyhän. Tänä vuonna oli minun vuoroni juhlia joulua ilman lapsia sytyttämässä kynttilöitä jumalanpalveluksessa, herättämässä minua aamulla, kurkkimassa joulusukkiinsa, syömässä joulukuusen muotoisia lettujaan tai leikkimässä uusilla leluillaan.

Tai sitä edellisenä vuotena, kun pojat olivat joulun minun kanssani. Minusta tuntui, että näin vain isiä kantamassa lapsia harteillaan ostoskeskuksessa, videokuvaamassa lasten joululauluesitystä, kantamassa joulukuusta autosta taloon tai jonottamassa lasten kanssa joulupukin syliin pääsemistä samalla, kun heidän vaimonsa olivat ostamassa viimeisiä lahjoja.

Lue myös:  Kaikki on hoidettava itse – yksinhuoltajan joulu koettelee jaksamista

Muistan täysin, miltä se tuntui. Tunsin itseni yksinäiseksi. Erilaiseksi. Jotenkin huonommaksi.

Vaikeinta yksinhuoltajaäitinä olemisessa on minulle valtava paine vastuuntunnosta. Joka ikinen päivä kaikki riippui vain minusta. Tarjoaminen, hoitaminen, välittäminen, opettaminen, kurinpito. Tuntui kuin ei olisi paikkaa, jossa saisi vain olla.

Sitten yhtälöön lisätään vielä kaikki juhlavalmistelut. Lahjojen ja ruokien ostaminen, paketointi, aikataulutus, joulukuusen hankinta, pystytys ja koristelu. Halusin poikieni voivan viettää ”normaalia” joulua. Ja joka vuosi olin täysin musertunut.

Yksinhuoltajaäitinä oleminen voi olla murskaavan raskasta, erityisesti tähän aikaan vuodesta.

Joten joulun lähestyessä haluan sanoa hellästi ja rakkaudella: Et ole yksin.

Vaikka sinulla ei olisi ketään auttamassa.

Vaikka olisit ollut leski lapsesi syntymästä lähtien.

Vaikka lapsen isä jätti sinut, eikä osallistu lasten hoitoon millään tavalla.

Et ole yksin.

Luoja pitää sinusta huolta. Hän on paras mahdollinen Isä sekä sinulle että lapsillesi.

Jeesuksen syntymähän on se syy, miksi joulua ylipäätään vietetään.

Rukoilen, että Hän auttaisi sinua tuntemaan olonsa kevyemmäksi ja rakastetuksi.

Rukoilen, että olivat olosi nyt kuinka haasteelliset tahansa, olet juuri siellä, missä sinun pitääkin olla. Samoin lapsesi.

Rukoilen, että saat levättyä.

Rukoilen, että saat ihanan käsintehdyn joulukortin koulusta.

Rukoilen, että rakastamasi ihmiset antavat sinulle huomiota ja tarjoavat sinulle apuaan.

Rukoilen, että lapsesi saavat ylimääräisiä haleja ja paljon aihetta hymyyn.

Ja vaikka mitään näistä ei tapahtuisikaan, rukoilen, että kuulisit minua kun sanon: Olet äiti. Olet todella erityinen, tärkeä ja voimakas.

Tänä jouluna minä juhlistan sinua. Lapsen elämässä ei ole ketään sellaista kuin sinä. Sinä pystyt siihen.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta toivottaen,

Rakkaudella, Shawna"

Lähde: Huffington Post