Reilu vuosi sitten kirjoitin blogitekstin otsikolla: Poliisi pääsi jengirikollisuuden ytimeen.
Siinä pohdittiin Lauri Johanssonin tunnustusta ja sitä mitä Pauli Saastamoisen ja Jari Aaltosen vanhojen murhatutkimusten myötä voisi tulla ilmi.
Tuolloin tekstin ydin kuului: "... Johansson on tullut uskoon ja poliisin mukaan 'haluaa puhdistaa pöydän'. Mielenkiintoista on se, että minkä kokoinen tämä Johanssonin pöytä on - oma työpöytä vai isompikin ruokapöytä?"
Viimeistään nyt reilua vuotta myöhemmin torstain oikeudenkäynnin myötä tiedetään, että kyse oli vain omasta työpöydästä. Joskin sivuttiin kuulustelupöytäkirjoissa sen verran NBK-jengiäkin, että Johansson totesi jengin sisäänpääsyvaatimuksen henkirikoksesta mainostempuksi. Usea jäsen ei ollut sellaista tehnyt.
Johanssonin lähtökohta oli selkeä. Hän kertoi vain omista tekemisistään.
Oikeussalissa Helsingin käräjäoikeuden neloskerroksessa oli läsnä viiden miehen tuimailmeinen ja tatuoitu tukijoukko, joita Johansson tervehti oikeudenkäynnin alussa.
Ryhmä istui paikalla oikeudenkäynnin alusta loppuun. Johansson selvästi halusi, että koko käsittely ja esitutkintapöytäkirjat ovat julkisia, jotta kaikki tietävät mitä hän on oikeudessa puhunut.
Johanssonin vanhat mielentilatkin käsiteltiin Johanssonin vaatimuksesta julkisesti, vaikka hänen asianajajansa ehtikin jo pyytää suljettuja ovia ja yleisön häätämistä salista.