Harvassa ovat ne suomalaisurheilijat, joista on tehty sekä kirja että elokuva. Pallopelien edustajista jääkiekkoilija Teemu Selänne ja jalkapalloilija Jari Litmanen ovat kuuluneet lajeissaan aikakautensa parhaiden joukkoon, mutta entä Jere Karalahti?
Jääkiekkopuolustaja sai kirjan vuosi peliuran päättymisen jälkeen 2017. Talvesta asti ensi-iltaansa on odottanut Juuso Syrjän ohjaama dokumenttielokuva, joka laajentaa Karalahden taivalta jääkiekkokaukalon valoissa ja siviilielämän varjoissa.
Jäikö jotain vielä kertomatta?
– Ei, Karalahti vastaa pitkän mietinnän jälkeen.
– Molemmissa projekteissa suurin periaate on ollut se, että ne ovat mahdollisimman aitoja ja rehellisiä. Molempien kohdalla siinä on onnistuttu.
LUE MYÖS: Jere Karalahti oli jääkiekkojuniorina "HIFK:n verkkareissa pyörivä pikkurääpäle" – Pentti Lindegrenin ratkaisusta iso suunnanmuutos
Karalahti tunnustautuu elokuvafriikiksi. Elokuvan aiheeksi päätymisen hän myöntää olleen yksi tavoitteistaan, mutta pelkkä pelaajaura ei riitä kirjan ja elokuvan tai edes toisen mittaan. Tarinan polttoaineeksi tarvitaan päihteiden kyllästämä elämä, joka oli viedä ennenaikaiseen hautaan.
– Jos pystyn omalla tarinallani auttamaan tai tuomaan tukea, Karalahti mainitsee yhden seikan, miksi hän halusi kirjan aiheeksi.
Kirjassa Karalahti kertoi asiat niin kuin hänen mielestään tapahtuivat. Elokuvassa viitisenkymmentä haastateltavaa ovat äänessä pääosan lähes kaksituntisesta kestosta. Sanansa on sanottavana 46-vuotiaalla Karalahdellakin.
Kooman jälkeen uusi alku
Karalahti ei sovi julkisuuskuvaltaan Litmasen tai Selänteen muottiin. Siinä missä Litmanen on ollut harmaa, Selänne on pyrkinyt hymyilemään kilpaa auringon kanssa.
Jo pelkkä Karalahden railakas pelityyli takasi otsikoita, joita toivat myös siviilielämän toilailut. Hymyäkin on riittänyt, vaikka karski ulkomuoto on kaukana Suosikin keskiaukeaman kiiltokuvapojista.
Arvoitukseksi jää, olisivatko urheilulliset ansiot riittäneet kirjaan ja elokuvaan, jos puolustaja olisi mitannut koko potentiaalinsa jääkiekkoilijana. NHL-uran pituus voisi 149 runkosarjaottelun sijaan olla 1 149. Tuolloin hänestä puhuttaisiin samaan sävyyn kuin Teppo Nummisesta tai Kimmo Timosesta.
LUE MYÖS: Helikopterilla Helsinkiin kesken MM-kisojen? Jere Karalahti paljastaa, mitä Venäjän kohuturnauksessa kävi: "Ei valmentajat pysty siinä oikein mitään tekemään"
Kaduttaako, että mahdollisuus jäi käyttämättä?
– Ehkä urani paras ja tärkein koutsi Erkka Westerlund sanoi, että voitin lotossa, mutta en osannut lunastaa voittoa.
– Olen voittanut siten, että pystyn vaikuttamaan ihmisten elämään nyt enemmän kuin jos olisin pelannut 10 vuotta pidempään NHL:ssä, Karalahti nostaa esiin tarinansa valistuspuolen.
Tärkeitä ovat myös urheilulliset kokemukset eri maissa.
– Jos olisin pelannut pitkään NHL:ssä, en olisi kokenut KHL:ää Valko-Venäjällä, Saksaa tai Ruotsia. Jokaisessa on ollut jotain erityistä. Saksa oli uusi alku sen jälkeen, kun olin ollut koomassa kahdeksan päivää, Karalahti mainitsee kevään 2008 sairaalajakson.
Lapset vastaavat volyymista
Karalahti ei murehdi menetettyjä tai kulutettuja rahoja. Avokätisyydestä ovat nauttineet kaveritkin, joista useita on haastateltu elokuvaan. Jääkiekko vei Los Angelesiin, mutta parhaat bileet olivat Helsingin Tapulikaupungissa kaverien seurassa.
Mies ei ole hylännyt juuriaan.
– Se on ollut minulle yksi tärkeä arvo. En ole sen kummallisempi kuin muutkaan.
Karalahti on viihtynyt myös maailmantähtien seurassa.
– Olen päässyt tapaamaan ihmisiä, joita en olisi välttämättä tavannut, jos olisin laittanut urheilijana all in. Ronnie James Dio, Mötley Crüen Vince Neil, Motörheadin Lemmy Kilmister ja Mikkey Dee ja monia muita, raskaan rockin ystävä luettelee.
Nyt rockin volyymi on maltillisempi, kun Jere ja Nanna Karalahden perheessä temmeltää kaksi alle kouluikäistä lasta.
– Kun ura loppuu, monille tulee tyhjiö. Poikamme syntyi samana keväänä, kun lopetin pelaamisen. Lapset ovat olleet henkireikä peliuran jälkeen.