Jenny Rostain huomasi häitä suunnitellessaan, että menneisyyden traumaattiset tapahtumat alkoivat vyöryä hänen mieleensä takaumina. Hääsuunnitelmansa traumojen vuoksi peruuttanut nainen kirjoitti kirjan parisuhdeväkivallasta ja traumaperäisestä stressihäiriöstä, jotta ihmisillä olisi enemmän tietoa traumoista.
Traumaperäisellä stressihäiriöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö on joutunut kokemaan poikkeuksellisen uhkaavan tai katastrofaalisen tilanteen, joka aiheuttaa voimakasta ahdistusta. Voimakkaat muistikuvat pyrkivät mieleen takaumina ja painajaisunina. Ihminen pyrkii välttämään tilanteita, jotka muistuttavat traumaattisesta tapahtumasta.
Traumaattisesta tapahtumasta muistuttavat asiat ja mielikuvat herättävät voimakasta ahdistusta, mistä seuraa autonomisen hermoston aktivoitumisesta aiheutuvia fyysisiä oireita. Oireita voivat olla esimerkiksi jatkuva varuillaanolo, keskittymisvaikeudet ja säikähtäminen pienistäkin asioista.
Huolimatta siitä, että ainakin viisi prosenttia ihmisistä kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä jossakin vaiheessa elämäänsä, aiheesta on vähän tietoa, sanoo Jenny Rostain. Rostain käsittelee traumaperäistä stressihäiriötä tuoreessa kirjassaan Liian rikki kuolemaan (Bazar Kustannus).
Jenny tajusi traumatisoituneensa häitä suunnitellessaan
Rostain itse huomasi kärsivänsä traumaperäisestä stressihäiriöstä suunnitellessaan häitä.
– Se on aika tragikoominen ja hirvittävä tapa huomata traumatisoituneensa, Rostain sanoi Huomenta Suomessa perjantaina.
Edellinen avioliitto oli aiheuttanut traumoja, jotka vyöryivät Rosteinin mieleen takaumina. Hän ei kyennyt menemään naimisiin uudelleen. Hääsuunnitelmat peruttiin ja Rostain alkoi vihdoin hoitamaan itseään.
– Olin paennut traumoja lähes kymmenen vuotta huomaamattani.
Traumojen sijaan hoidetaan oireita
Rostain hakeutui hoitoon ja alkoi kirjoittamaan kirjaa kokemuksistaan. Kirjassaan hän käsittelee avoimesti elämänsä vastoinkäymisiä: parisuhdeväkivaltaa, lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia, syömishäiriötä ja itsetuhoisia ajatuksia. Rostain on pakannut kirjaansa myös tietoa traumoista ja niiden hoitamisesta.
– Ihmiset voivat olla kuolemanväsyneitä ja uupuneita. Siinä tilassa on jotenkin absurdi ajatus, että ihmisen pitäisi kantaa omasta hoidostaan vastuu, Rostain sanoo.