Miltähän tuntuisi aikuisena köllötellä lastenvaunuissa, antautua muiden kuljetettavaksi? Helsingin keskustassa työnnettiin perjantaina jättikokoisia vaunuja, joissa aikuinen saattoi vetäistä vaikka päivätorkut.
Raksamiesten päät kääntyivät, eivät pelkästään vaunuja työntäneiden taiteilijanaisten takia, vaan myös itse vaunujen. Niihin mahtui pitkälleen aikuinen. Miehet tuskin aavistivat katsovansa taidetta – parhaimmillaanhan se hämmästyttää, huvittaa – ja rentouttaa.
Äiti pääsi lastenvaunuihin
Kätköissä lepäili tällä kierroksella Minna Salmenoksa-Sarkkinen, jo isojen lasten äiti, jota arpaonni oli suosinut. Vaunukierrokselle pääsi vain muutama kansalainen, arpomalla.
– Onhan tämä mielenkiintoista. Aurinko vain paistaa pahasti silmiin. Ei täältä juuri muuta näe kuin taivaan ja vähän talon kulmaa. Ääniä kuuluu eikä mitään hajua ole, missä ollaan, analysoi Salmenoksa-Sarkkinen paluutaan kapaloikään.
"Pehmoleluna" hänellä oli kamera, jos jonkun lokin tai pilven saisi kuvattua.
– Miellyttävä olo täällä on, lämpimän peiton alla raikkaassa ilmassa. Tänne olisi mukava nukahtaa.
Ei riksakyytiä vaan taidetta
Teatteritaiteilija Seija-Leena Salo ei lämpene toimittajan idealle, että tästä tekisi palvelukyydin stadilaisille, polkupyöräriksan tapaan. Asiakas voisi siirtyä pitkällään paikasta toiseen, eikä tarvitsisi nolona nukahtaa, kuten joskus taksissa.
– Tämä on taideteos, ei tuote. Minulle on tärkeintä, että ihminen kokee tämän tavallaan. Jollekin tämä on visuaalinen kokemus taivasta katsellen, toiselle taas kehollinen, kun saa kääriytyä peiton alle. Joku voi kokea tämän vaan ihan vauvaleikkinä.
