Itsensä terveeksi tuntenut Seppo joutui yllättäen leikkauspöydälle aortan repeämisen seurauksena. Hän selvisi hengenvaarallisesta tilanteesta, mutta leikkauksen yhteydessä vasen jalka meni kuolioon ja oli katkaistava. Koettelemuksen jälkeen maailma avautui Sepolle uusin silmin.
Eläkkeelle jäätyään Seppo ja hänen vaimonsa uusivat asuinrakennustaan ja rakensivat uuden tallin kahdelle ravihevoselleen. Loppuelämän paratiisi oli valmis.
Sepelvaltimotaudista ja kahdesta pallolaajennuksesta huolimatta Seppo tunsi itsensä terveeksi. Koska suvussa kulkee tiettävästi nouseva aortan heikkous, Seppo kävi säännöllisesti tutkituttamassa itsensä. Syksyllä 2011 Seppo sai kuitenkin kipukohtauksen ollessaan yksin tallilla.
– Soitin vaimolle kaupunkiasunnolle. Pyysin kutsumaan ambulanssin ja saapumaan itse tallille. Sydänfilmistä selvisi, että kyseessä ei ole infarkti. Sairaanhoitajana toiminut vaimoni sanoi ambulanssin henkilökunnalle, että vika on aortassa, Seppo kertoo.
Näillä tiedoilla Seppoa lähdettiin viemään Haminasta Helsinkiin. Matkan varrella Kotkasta napattiin kyytiin lääkäri tekemään esivalmisteluja. Meilahden sairaalassa Seppo joutui heti leikkauspöydälle.
Seppo selvisi aortan repeämisestä. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Heti leikkauksen jälkeen herättyään Seppo huomasi, että vasemmassa jalassa ei ole tuntoa. Jalkaa yritettiin pelastaa poistamalla lihasta, mutta tulehdusarvot pysyivät kovina. Jalka meni kuolioon.
– Leikkausta edeltävänä iltana lääkäri sanoi, että hänen on pakko kertoa minulle totuus. Jalka on katkaistava, muuten menee henki. Se oli elämäni kovin paikka, Seppo muistelee.
– Poikanikin lähti kahville ja jäin yksin huoneeseen. Ajattelin, että elämäni taisi olla tässä.
Apua saa ottaa vastaan
Yöllä Sepolle tehtiin reisiamputaatio eli jalka katkaistiin polven yläpuolelta. Eräs hoitaja totesi, että se on amputaatioista pahin.
– Aamulla heräsin ilman jalkaa. Hetken mietin, olisiko ollut parempi jäädä leikkauspöydälle, Seppo tunnustaa.
