Uusimpien autojen tietojärjestelmät keräävät jo nykyisin melkoisen määrän tietoa kuljettajasta. Kuka valvoo?
Elämme tietoyhteiskunnassa, jossa tietoa jaetaan ja kerätään uskomattomia määriä. Uudet autot ovat jo vuosia haalineet tietoa siitä, miten niillä on ajettu ja miten niitä on käytetty. Jotkut autot lähettävät nämä tiedot jopa suoraan valmistajalle.
Tämä on kuitenkin vasta alkua. Kun EU ottaa automaattiset hätäpuhelut käyttöön kaikissa uusissa autoissa vuoteen 2018 mennessä, silloin kaikissa uusissa autoissa on oltava tietoyhteydet muuhun maailmaan.
Tietojen kerääminen helpottaa toki elämäämme parantuneen turvallisuuden, mukavuuden ja ympäristöystävällisyyden myötä, mutta tietojen keräämisellä on myös varjopuolensa. Kuljettajista voidaan luoda ajoprofiili, johon kerätään mitä erilaisempaa tietoa kuljettajien käyttäytymisestä.
Kysymys siis kuuluu, kenellä kaikilla on oikeus nähdä ajoneuvosta kerätyt tiedot, ja miten noita tietoja saadaan käyttää?
Automerkit itse haluavat tietysti tiedot mahdollisimman tarkasti omaan käyttöönsä, mutta datasta ovat kiinnostuneet myös vakuutusyhtiöt, autoilujärjestöt, öljy-yhtiöt sekä itsenäiset korjaamoketjut. Ja kyllä Google ja kumppanitkin mielellään nuo tiedot näkevät, niissä lepää melkoinen markkinointimahdollisuus. Tämän tiedostaa varmasti jo jokainen älypuhelimen käyttäjä.
Tietosuojan pitäisi maalaisjärjellä olla sellaisen, että auton omistaja itse saa päättää, miten ajoneuvosta kerättyä dataa saa käyttää. Tätä vain on käytännössä aika vaikeaa toteuttaa.
Ja vaikka tietoa ei aina ole tarkoitettu edes jaettavaksi, miten varmaa on se, etteivät tietoihin pääse käsiksi asiaankuulumattomat?
Tekniikan kehitys on ollut viime vuosina niin nopeaa, etteivät lakipykälät ole tahtoneet pysyä perässä. Varmaa on kuitenkin se, että konfliktien määrä asiakkaan ja hänestä kerätyn tiedon käytön välillä tulevat lisääntymään. Jossain vaiheessa olisi siis hyvä, että autojen tiedonkeruusta tehtäisiin selvät pelisäännöt.
