Iranin ja Yhdysvaltain on tarkoitus allekirjoittaa yhteisymmärrysmuistio Yhdysvaltojen ja Israelin aloittaman hyökkäyssodan lopettamiseksi ja sen seurausten järjestämiseksi tämän viikon perjantaina Sveitsissä. Varsinaisesta laajemmasta sopimuksesta on tarkoitus neuvotella sen jälkeen 60 päivän kuluessa.
Sopu on yhä hauras kuin raa’an kananmunan kuori. Allekirjoittavilla osapuolilla kuitenkin on intressinsä sotimisen lopettamiseksi.
Miten tähän kesäkuiseen muistiosopuun päädyttiin väkivallan kautta, Donald Trumpin 80-vuotissyntymäpäivänä?
Trump aloitti sodan helmi–maaliskuun taitteessa mediatietojen mukaan ainakin osin Israelin pääministeri Benjamin Netanjahun ympäripuhumana.
Vauhtia sotapurjeisiin myös puhalsi Venezuelan presidentin Nicolás Maduron nappiin mennyt sieppausoperaatio tammikuun alussa.
Moni Trumpin neuvonantaja kuitenkin vastusti sittemmin sodaksi laajentunutta toimintaa.
Tarkoituksena oli kaataa islamilainen hallinto ja tuoda valtaan riittävän länsimieliset poliitikot, lopettaa ikiajoiksi Iranin mahdollisuus hankkia ydinase, tuhota maan ballistinen ohjuskyky, ja vahvistaa Israelin asemaa alueen kiistämättömänä hegemoniana.
Ei tullut Venezuelaa steroideilla
Iranista ei tullut Venezuelaa steroideilla. Nyt Irania de facto hallitsee tiukan linjan vallankumouskaarti, jolle korkein uskonnollinen johtaja Mojtaba Khamenei on monesta kiitollinen. Ohjuskykyä saati asevoimia ei ole tuhottu, Iran yhä kykenee sulkemaan Hormuzinsalmen ja tukemaan eri ryhmittymiä ja valtatekijöitä Lähi-idässä.
Kotimaassa Trumpin suosio mataa, ja Iranin sota on epäsuosittu. Inflaatio on yli neljä prosenttia, ja esimerkiksi Trumpia vahvasti kannattavat maataloustuottajat ovat huolissaan kohonneista lannoitteiden hinnoista. Persianlahden maat ovat merkittäviä lannoitteiden tuottajia.
Eräs kiinnostava seikka: sosiaalisen median tuotreessa kommentissaan Trump kirjoitti Iranin islamilaisesta tasavallasta, ei pelkästään Iranista.
Iranilaisnainen katselemassa Hormuzinsalmesta läpipääsyä toivovia aluksia Bandar Abbasin edustalla kesäkuun alussa.
Ydinohjelmasta ryhdytään neuvottelemaan, Israel ei saanut valtahaaveitaan toteen. Yhdysvaltalaisia öljy-yhtiöitä tuskin pääsee apajille Iraniin edes halutessaan, toisin kuin Venezuelassa.
Iranin hallinto voi esiintyä voittajana, mutta ilmaiskut ovat entisestään vaikeuttaneet maan surkeaa taloudellista tilannetta. Jatkuva sotiminen ajaisi iranilaisia yhä vaikeampaan jamaan. Hallinnon suosiota se laskisi entisestään.
Monilukuinen mutta kaikkea muuta kuin yksituumainen oppositio ei ole riittävän vahva tuomaan maahan oman näköistään demokratiaa sortohallinnon tilalle. Maanpaossa oleva vanhan shaahivallan kruununprinssi Reza Pahlavi jäänee lännen ja Israelin tukemaksi päiväperhoksi.
Mitä muistioon on kirjattu?
Mitä muistiossa on, ja miten on tarkoitus edetä?
Pakistanin välittämä (ja monen muun alueen maan taustaponnistelema) Yhdysvaltain ja Iranin muistio julkistetaan perjantaina.
Julkisuudessa kuitenkin liikkuu jo tietoja keskeisistä kohdista.
Pakistanin mukaan sotiminen loppuu välittömästi.
Maailmantalous ja ruokatuontanto huokaavat helpotuksesta, jos ja kun ennen sotaa auki ollut Hormuzinsalmi taas avataan. Näin pitäisi Trumpin mukaan tapahtua perjantaina. Toki miinojen siivoaminen vie aikansa. Yhdysvallat lupaa lopettaa Iranin satamien saarron.
Iranin Fars-uutistoimiston mukaan kaupallista meriliikennettä öljystä ja lannoitteista kulutustavaroihin hallinnoi Iranin kanssa Oman, joka kököttää Omaninlahden vastarannalla Iranista.
Tuleeko Eurooppa valvomaan meriliikennettä?
Euroopassa muiden muassa Ranska ja Britannia ovat lupautuneet turvaamaan laivaliikennettä. Suomi toistaiseksi väistelee päätöstä, vaikka on aiemmin sanonut, että osallistuminen tavalla tai toisella käy, kun ampuminen loppuu.
Nyt se on loppumassa, mutta kiirettä lähiviikkoina päätöksentekoon ei ole.
Johtuuko tämä ulkopolitiikan perinteisestä varovaisuudesta, Ukrainasta, vai peräti hallituskokoonpanosta? Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset ovat Israelin vankkoja tukijoita, ja osallistuminen voisi näyttäytyä myöntymisenä sopuun, joka ei näytä olevan Israelille edullinen.
Iranin varoja on jäädytettynä maailmalla jopa yli 100 miljardia dollaria.
Erään iranilaisviranomaisen mukaan Iran saa varoistaan nyt 25 miljardia dollaria.
Öljypakotteista Yhdysvallat luopuisi tietyksi ajanjaksoksi. Kun varsinainen pysyvä sopimus on allekirjoitettu, Yhdysvaltain ja YK:n asettamista kaikista pakotteista luovuttaisiin vaiheittain. Tällainen olisi Iranille voitto.
Sopu on Israelille kauhistus
Kiitosta tämänhetkiselle sovulle sataa eri puolilta maailmaa, Kiinaa ja YK:ta myöten. Vain yksi valtio vastustaa sitä tiukasti, joskaan ei kovaan ääneen: Israel.
Pakistanin mukaan sodan loppuminen tarkoittaa myös Libanonia.
Tätä Israel on pelännyt koko ajan. Siksi se pommitti Beirutia sunnuntaina, yrittäen jälleen ajaa sopua allikkoon. Tämä sai Trumpin reagoimaan julkisesti poikkeuksellisen kirosanallisesti, ryöpyttäen pääministeri Benjamin Netanjahua.
Jos näitä hyökkäyksiä tulee lisää, sopu on suuressa vaarassa hajota, ennen kuin varsinaisesti edes päästään eteenpäin.
Israel ei ole virallisesti mukana neuvotteluissa, ja vaikka Yhdysvallat tuntuu vuotavan sille neuvottelujen käänteitä ja sisältöä reaaliajassa, se pelkää, että sen edut sysätään sivuun.
Israelin mukaan se aikookin pitää "turvallisuusvyöhykkeensä" eteläisessä Libanonissa, Gazassa, ja Syyriassa.
Netanjahu ei halua näyttäytyä pehmeänä
Libanonissa Israel on sotinut vuosikymmenien mittaan useasti. Se miehittää taas maan eteläosaa, sotien Iranin tukemaa Hizbollahia vastaan.
Gazan tuhoaminen asukkaineen ja infrastruktuureineen ja sen uudelleenmiehitys Israelin mukaan liittyy Hamasin suurterrorihyökkäykseen lokakuussa 2023. Israelin joukkoja on eteläisessä Syyriassa miehittämänsä Golanin lisäksi.
Netanjahu vetoaa maansa turvallisuuteen, ja sillä on juutalaisväestön vahva tuki.
Israel järjestänee lokakuussa vaalit, joten Netanjahu ei halua näyttäytyä uhille taipuisana. Lisäksi maassa ja hallituksessa on uskonnollisia voimia, jotka tavoittelevat vanhatestamentillista Suur-Israelia, jonka rajat ulottuisivat Egyptistä Eufratille.
Mutta kun Iranin kysymys viilenee, palestiinalaisten yhä vain kasvava ahdinko noussee taas esiin.
Iran ei olisi hankkimassa ydinasetta
Sitten päästäänkin muistion alueelliseen pitkäaikaiseen ja strategiseen tekijään.
Israel on Lähi-idän ainoa ydinasevaltio. Yksi yhteisymmärrysmuistion kohta liittyy ydinaseisiin.
Iranin ydinohjelmasta on tarkoitus neuvotella kahden kuukauden aikana, kun muistio on allekirjoitettu. Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Ydinvoimakysymykset ovat teknisesti vaikeita, politiikasta puhumattakaan.
Molemmat osapuolet sanovat, ettei Iran valmista tai hanki ydinaseita. Tätä Iran tosin on toistanut vuosikymmeniä. Toiset uskovat, toiset eivät.
Iranilaislähteen mukaan Iran jäädyttää ydinvoimatoimintansa, kunnes varsinainen sopimus on allekirjoitettu. Maalla on YK:n jäsenmailleen sallimaa siviiliydinvoimaa, joka tosin kattaa vain pienen osan energiatuotannosta. Öljyä ja maakaasua riittää omasta takaa paljon.
Yhdysvallat ja Israel ovat pommittaneet Iranin ydinlaitoksia, joten niiden käyttö ehkä pidemmäksikin aikaa on niin ja näin.
Iranin mukaan Yhdysvallat suostuu siihen, että se voi laimentaa korkearikasteista uraaniaan osana kattavaa sopimusta. Trumpin mukaan Yhdysvallat ei kiirehdi saamaan itselleen Iranin ydinmateriaalia, ja että maan ydinenergiatoimintaa varten perustetaan tiukka valvonta.
Liikkeellä on ristiriitaista tietoa tällä hetkellä, mutta muiston julkistaminen kirkastanee näkymiä.
Paluuta vuoden 2015 ydinsopimuksen henkeen?
Saksa, Britannia, Ranska ja Italia puolestaan sanovat olevansa valmiita luopumaan pakotteistaan ydinohjelman rauhanomaisen varmistamisen edetessä.
Väistämättä yhteisymmärrysmuisto tuo mieleen kirjainhirviö Jcpoa:n.
Se on vuonna 2015 solmittu sopimus Iranin ydinohjelman rauhanomaisesta käytöstä varmistaen, ettei maa rakenna ydinasetta.
Sen allekirjoittivat Iran, Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Britannia, Ranska, ja Saksa, joka ei Iranin muista vastaneuvottelijoista poiketen ole YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, eikä ydinasevaltio. EU myös laittoi nimensä paperiin.
Trump sanoutui irti Jcpoa:sta 2018. Vastavetona Iran jätti sen viime vuonna.
Yhdysvallat ei poistu, ja jatkaa tukea Israelille
Rytisevätkö Lähi-idän poliittiset mannerlaatat?
Trumpin julkinen Netanjahun haukkuminen on poikkeuksellista, vaikka kulisseissa ajoittaista vaihtelevaa kovistelua tapahtuukin.
Vähintään Bill Clintonista lähtien Valkoisen talon herrat ovat julistaneet läheisiä suhteitaan Israeliin. Anglismin mukaan maat ovat niin läheisiä, ettei edes päivänvalo läpäise suhteen väliä.
Trumpin uskollinen liittolainen, presidentti Alexander Stubbin golf- ja keskustelukaveri, republikaanisenaattori Lindsey Graham sanoo, että ydinsopimus Iranin kanssa pitää kierrättää kongressin kautta. Republikaanit ovat voimakkaasti vaatineet, että Iranin ydinohjelma pitää tuhota.
Vaikka enemmistö täysi-ikäisistä yhdysvaltalaisista tätä nykyä suhtautuu Israeliin torjuvasti, Washingtonissa tilanne on ainakin toistaiseksi toinen.
Israel ja sen tukijat yhä rahoittavat hyvin monen senaattorin ja kansanedustajan kampanjointia. Poliitikoille tähän on niin uskonnollisia, kulttuurisia, opportunistisia kuin taloudellisia syitä.
Maiden välinen yhteistyö on monen tasoista ja sektorista toiseen. Esimerkiksi kongressissa haetaan lakia, joka entisestään tiivistäisi ja syventäisi maiden välistä sotateollisuutta.
Ei siis ole odotettavissa, että Yhdysvallat poistuisi Lähi-idästä ja jättäisi Israelin yksin.
Toinen joskin toissijainen asia on, kuinka EU ja sen jäsenmaat suhtautuvat Iranin ja Yhdysvaltain sopimuksen mahdolliseen rikkomiseen. Nyt se on teatterin sivukatsomossa milloin hurraava, milloin sormeaan väkivallalle heiluttava, laskuja maksava statisti.
Iran voi vetää henkeä, kuten moni muukin
Iranin sortohallinto voinee vetää henkeä, ja ulottaa lonkeroitaan yhä laajemmalle taloudessakin.
Saudi-Arabian ja ydinasevaltio Pakistanin suhteet ovat olleet vuosikymmeniä hyvät myös turvallisuuskysymyksissä. Välittäjäroolessakin olleet Qatar ja Oman voivat nekin huokaista.
Arabiemiraatit on Persianlahden maista Israelin lähin kumppani, lähtien turvallisuusyhteistyöstä. Sen välit Saudi-Arabiaan ovat heikentyneet poliittisen valtakamppailun takia. Abu Dhabissa voi olla vähemmän juhlatunnelmaa.
Paljon arvioidaan, kumpi, kuka tai ketkä tämän sodan ja sovun voitti, tai hävisi.
Ainakaan hyökkäys Iraniin ei lähimainkaan saavuttanut strategisia tavoitteitaan. Tätä ja hyökkäyksen syntysyitä puolestaan ajatuspelataan eri puolilla maailmaa, Kiinaa ja Taiwania myöten.
