Lapsuutensa alkoholisti-isän tyrannoimassa kodissa elänyt Anneli meni 19-vuotiaana naimisiin. Nuori nainen kuvitteli aloittavansa uuden elämän, mutta tuore aviomies paljastui väkivaltaiseksi.
Anneli asui kotonaan 15-vuotiaaksi asti. Lapsuus oli rikkinäinen, sillä perheen isä oli alkoholisti. Tyttö oppi puolustamaan äitiään, jota isä usein uhkaili puukon kanssa.
Anneli muistaa edelleen kahvipöydässä tapahtuneen välikohtauksen, jossa hänen äitinsä oli lähellä menettää henkensä.
– Isä oli juonut useamman päivän, ja aamulla hän istui kahvipöydässä krapulassa. Äiti istui isää vastapäätä. Sivupöydällä oli iso vesuri. Yhtäkkiä isä otti vesurin ja veti sen lyömäasentoon äidin kaulan korkeudelle mielipuolinen ilme kasvoillaan, Anneli kertoo.
Anneli kirkaisi äidilleen varoituksen, ja isä säpsähti kuin hän olisi herännyt.
– Isä jatkoi tyynesti kahvinjuontia, eikä asiasta puhuttu mitään.
Avio-onnea kesti vain hetken
Anneli muutti enolleen kotiapulaiseksi 15-vuotiaana. Neljä vuotta myöhemmin hän avioitui yli kymmenen vuotta itseään vanhemman Heikin* kanssa.
– Eno ei enää tarvinnut kotiapulaista, joten ehkä se oli pelkoa. En halunnut palata kotiinkaan.
Anneli muutti tuoreen aviomiehensä kanssa usean sadan kilometrin päähän maaseudulle. Avioparille syntyi tytär. Avio-onni alkoi kuitenkin rakoilla, kun Heikki osoittautui väkivaltaiseksi.
– Kerran hän raivostui, kun en päästänyt häntä viinan hakuun.
Toisella kertaa Heikki otti yliannostuksen lääkkeitä. Kun Anneli hälytti miehelleen apua, tämä alkoi syyttää Annelia tapahtuneesta.
– Hän alkoi haukkua minua ja väitti minun syöttäneen lääkkeet hänelle. Hän uhkaili minun joutuvan vankilaan.
Anneli pakeni miestään useita kertoja, mutta palasi lopulta aina takaisin, kun Heikki tuli häntä hakemaan.
– Heikki pelotteli minua, ja pelkäsin menettäväni lapseni. Niinpä elämä jatkui jotenkuten.
Vainoaminen jatkui eron jälkeen
Avioliitto kesti lopulta yhteensä 20 vuotta.
– Siihen aikaan ei ollut helppo saada avioeroa, eikä sitä pelon takia uskaltanut ottaa. Kun lopulta sain eron, Heikki tuli hakemaan vaatteita luotani.
Mies tunkeutui väkisin sisään ja iski Annelia vasaralla päähän.
– Huusin apua ja pakenin porraskäytävään paljain jaloin, mutta Heikki tuli perässä. Lopulta pääsin irti miehen otteesta ja juoksin vertavuotavana rappuja alas. Alemmassa kerroksessa ystäväni oli ovi auki odottamassa. Hän oli kuullut huutoni.
Vainoaminen jatkui tapahtuneen jälkeen vielä kolmen vuoden ajan. Ex-mies soitteli Annelille uhkaavia puheluita ja kävi oven takana soittelemassa ovikelloa.
– Onneksi selvisin myös henkisesti, vaikka mitään kriisiapua tuolloin ei ollutkaan saatavilla. Kaiken tapahtuneen jälkeen olen valinnut seurani tarkkaan. Elämääni ei ole mahtunut alkoholilla läträäjiä.
*nimi muutettu
Studio55.fi/Tuuli Lindgren
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.