Lapsuutensa alkoholisti-isän tyrannoimassa kodissa elänyt Anneli meni 19-vuotiaana naimisiin. Nuori nainen kuvitteli aloittavansa uuden elämän, mutta tuore aviomies paljastui väkivaltaiseksi.
Anneli asui kotonaan 15-vuotiaaksi asti. Lapsuus oli rikkinäinen, sillä perheen isä oli alkoholisti. Tyttö oppi puolustamaan äitiään, jota isä usein uhkaili puukon kanssa.
Anneli muistaa edelleen kahvipöydässä tapahtuneen välikohtauksen, jossa hänen äitinsä oli lähellä menettää henkensä.
– Isä oli juonut useamman päivän, ja aamulla hän istui kahvipöydässä krapulassa. Äiti istui isää vastapäätä. Sivupöydällä oli iso vesuri. Yhtäkkiä isä otti vesurin ja veti sen lyömäasentoon äidin kaulan korkeudelle mielipuolinen ilme kasvoillaan, Anneli kertoo.
Anneli kirkaisi äidilleen varoituksen, ja isä säpsähti kuin hän olisi herännyt.
– Isä jatkoi tyynesti kahvinjuontia, eikä asiasta puhuttu mitään.
Avio-onnea kesti vain hetken
Anneli muutti enolleen kotiapulaiseksi 15-vuotiaana. Neljä vuotta myöhemmin hän avioitui yli kymmenen vuotta itseään vanhemman Heikin* kanssa.
– Eno ei enää tarvinnut kotiapulaista, joten ehkä se oli pelkoa. En halunnut palata kotiinkaan.
Anneli muutti tuoreen aviomiehensä kanssa usean sadan kilometrin päähän maaseudulle. Avioparille syntyi tytär. Avio-onni alkoi kuitenkin rakoilla, kun Heikki osoittautui väkivaltaiseksi.
– Kerran hän raivostui, kun en päästänyt häntä viinan hakuun.
Toisella kertaa Heikki otti yliannostuksen lääkkeitä. Kun Anneli hälytti miehelleen apua, tämä alkoi syyttää Annelia tapahtuneesta.
– Hän alkoi haukkua minua ja väitti minun syöttäneen lääkkeet hänelle. Hän uhkaili minun joutuvan vankilaan.
