Suoraan konsernin toimitusjohtajalle Matthias Müllerille osoitetun kirjeen on lähettänyt insinööri nimeltä Emanuela. Hän kertoo olevansa eteläitalialainen tähtioppilas, joka on aina selvinnyt elämässään omin avuin.

Hänen opiskeluaikaisen professorinsa mukaan tullakseen hyväksi insinööriksi, pitää lähteä Saksaan. 

Vuodesta 2004 voimansiirtolinjojen parissa Volkswagenilla työskennellyt insinööri ei omien sanojensa mukaan ole tietoinen dieselskandaalin yksityiskohdista.

– Minulla ei ole skandaaliin liittyen mitään sellaista sisäpiiritietoa, josta saisi tehtyä uutisotsikoita. Ja vaikka olisikin, en silti ymmärtäisi, miten kaikki on tapahtunut. Siitäkin huolimatta, että tunnen jokaisen tässä skandaalissa osallisena olevan, koska olen kymmenen vuotta kehittänyt moottoreitamme heidän kanssaan.

Ankara työilmapiiri

Emanuela kertoo itsekin tehneensä kyseenalaisia ratkaisuja.

– Tein kaikkeni selvitäkseni kunnialla jokaisesta sopimuksesta ja projektista välittämättä niiden tärkeydestä. Löysin porsaanreikiä, mutta osasin tarvittaessa teeskennellä, etten huomannut niitä. Joskus vietin unettomia öitä peläten, että olin mennyt liian pitkälle, Emanuela kertoo kirjeessään.

Emanuelan mukaan työilmapiiri Volkswagenilla on hyvin ankara. Hän kertoo työkaverinsa sanoneen hänelle, että mikäli hän osoittaa heikkoutensa edes kerran, hänen tarunsa on loppu.

– Täällä Volkswagenilla olemme vuosien varrella unohtaneet, kuinka sanoa ”en voi tehdä tätä, olen pahoillani”, hän kirjoittaa.

Emanuela kertoo lukeneensa Frankfurter Allgemeinista artikkelin, jossa kerrottiin tiettyjen yritysrikosten leviävän viruksen lailla, vaikkei niitä kukaan yksittäinen henkilö ole varsinaisesti määrännyt. Hänen mukaansa se johtuu siitä, että ihmiset haluavat olla hyviä ja tulla kehutuiksi.

– Täydellinen insinööri haluaa rakentaa täydellisen moottorin, joka on halpa, pienikulutuksinen, suorituskykyinen ja päästötön. Kun hän huomaa, ettei tehtävä ole fysiikan lain puitteissa helppo, hän huijaa. Hän on luokan priimus, esimies taputtaa häntä olkapäälle ja jos hän on onnekas, hän saa ylennyksen. Yrityksestä tulee vuoden autovalmistaja, ja kaikki ovat tyytyväisiä, hän kirjoittaa.

– Kuka olisi uskonut, että kymmenen riviä epämääräistä koodia voisi laukaista maailmanluokan katastrofin, Emanuela kysyy kirjeessään.