Tärkeintä on olla tuijottamatta pelkkään ujouteen, sillä useimmissa tilanteissa on aina muitakin vaikuttavia tekijöitä. Ujoudesta saa ja kannattaa myös puhua.
– Kannattaa muistaa, etteivät muut näe ujoutta, se ei lue otsassa, eikä edes sydämen kiihtynyt syke näy päällepäin, psykologian tohtori ja Helsingin yliopiston tutkija Niina Komsi muistuttaa.
Jokainen ihminen hermoilee joskus. Onkin tärkeää muistaa, ettei seurue välttämättä edes kiinnitä huomiota sen yhden jäsenen puhumattomuuteen tai arkuuteen. Jos asia tulee puheeksi, voi yksinkertaisesti todeta olevansa ujo.
On monia tapoja selvitä ujoudesta: yhdelle sopii joogahengitys, toiselle asiasta jutteleminen, kolmannelle jokin muu.
– Olennaista on muistaa, että olen hyvä tällaisena. Tällöin myös pieni siirtymä vähemmän ujostelevaan suuntaan mahdollistuu, jos niin haluaa, Komsi sanoo.
Muut eivät hätkähdä
Komsin mukaan sosiaalisessa tilanteessa, kuten treffeillä tai illanvietossa, saa olla ujo. Kanssaihmisestä tuntuu mukavalta ja erityiseltäkin, kun ujoksi tiedetty ihminen osoittaa kiinnostusta juuri häntä kohtaan.
– Ei kannata liikaa tuijottaa ujouteen kuin se olisi puute, jota ei saa illanvietossa tai treffeillä näyttää. Miksi ihmeessä ei saa? Saa sen kertoakin, Komsi muistuttaa.
Hän neuvoo ajattelemaan ujostuttavassa tilanteessa itsetuntoa tukevasti.
