Suomessa jää vuosittain selittämättömästi kadoksiin 10–15 ihmistä. Heistä osa saattaa olla hukkunut, osa hävinnyt omasta tahdostaan ja osa joutunut henkirikoksen uhriksi.
– Suomessa tehdään joka päivä pari–kolme katoamisilmoitusta. Suurin osa kadonneiksi ilmoitetuista on pikkulapsia tai dementikkoja. Heistä ei välttämättä edes kirjata varsinaista ilmoitusta poliisin järjestelmään kadonneiksi henkilöiksi, mikäli poliisi muutaman lähitunnin aikana löytää heidät. Joukossa on myös metsään yön yli jääneitä marjastajia ja sienestäjiä. Keskimäärin ylös kirjattavia ilmoituksia tulee vuodessa noin tuhat, rikosylikomisario Göran Wennqvist kertoo.
Siihen, kuinka pian katoamisilmoituksen voi tehdä, ei ole mitään sääntöä. Kaikki on tapauskohtaista.
– Poliisi kyllä arvioi ilmoituksen saadessaan, onko tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin. Jos kadonnut on dementikko tai pikkulapsi, niin mitä nopeammin etsintä saadaan päälle, sitä parempi. Mutta jos aikuinen ihminen ei palaa pikkujouluista kotiin sovittuna aikana tai muuten samalla kellonlyömällä kuin normaalisti, niin ei vielä kannata poliisille soittaa.
– Siihen, että aletaan kysellä tarkempia tietoja ja ruvetaan todella tutkimaan tapausta kadonneena henkilönä, voi mennä vuorokausi tai enemmänkin henkilön iästä ja taustasta riippuen.
Harvaa epäillään henkirikokseksi
Katoamisilmoitukset tehdään paikallispoliisille, joka myös tutkii tapaukset.
– Harva tapaus päätyy Keskusrikospoliisin henkirikoslinjalle tutkittavaksi. Käytäntönä pidetään, että jos joku on kateissa yli neljä viikkoa, paikallispoliisin tulisi informoida meitä. Silloin keräämme yhdessä juttua tutkivan paikallispoliisin kanssa henkilöstä tarkemmat tunnistetiedot ja tarkistamme, että esimerkiksi kansainväliset etsintäkuulutukset ovat päällä, Wennqvist sanoo.
