Suomessa jää vuosittain selittämättömästi kadoksiin 10–15 ihmistä. Heistä osa saattaa olla hukkunut, osa hävinnyt omasta tahdostaan ja osa joutunut henkirikoksen uhriksi.
– Suomessa tehdään joka päivä pari–kolme katoamisilmoitusta. Suurin osa kadonneiksi ilmoitetuista on pikkulapsia tai dementikkoja. Heistä ei välttämättä edes kirjata varsinaista ilmoitusta poliisin järjestelmään kadonneiksi henkilöiksi, mikäli poliisi muutaman lähitunnin aikana löytää heidät. Joukossa on myös metsään yön yli jääneitä marjastajia ja sienestäjiä. Keskimäärin ylös kirjattavia ilmoituksia tulee vuodessa noin tuhat, rikosylikomisario Göran Wennqvist kertoo.
Siihen, kuinka pian katoamisilmoituksen voi tehdä, ei ole mitään sääntöä. Kaikki on tapauskohtaista.
– Poliisi kyllä arvioi ilmoituksen saadessaan, onko tarvetta ryhtyä toimenpiteisiin. Jos kadonnut on dementikko tai pikkulapsi, niin mitä nopeammin etsintä saadaan päälle, sitä parempi. Mutta jos aikuinen ihminen ei palaa pikkujouluista kotiin sovittuna aikana tai muuten samalla kellonlyömällä kuin normaalisti, niin ei vielä kannata poliisille soittaa.
– Siihen, että aletaan kysellä tarkempia tietoja ja ruvetaan todella tutkimaan tapausta kadonneena henkilönä, voi mennä vuorokausi tai enemmänkin henkilön iästä ja taustasta riippuen.
Harvaa epäillään henkirikokseksi
Katoamisilmoitukset tehdään paikallispoliisille, joka myös tutkii tapaukset.
– Harva tapaus päätyy Keskusrikospoliisin henkirikoslinjalle tutkittavaksi. Käytäntönä pidetään, että jos joku on kateissa yli neljä viikkoa, paikallispoliisin tulisi informoida meitä. Silloin keräämme yhdessä juttua tutkivan paikallispoliisin kanssa henkilöstä tarkemmat tunnistetiedot ja tarkistamme, että esimerkiksi kansainväliset etsintäkuulutukset ovat päällä, Wennqvist sanoo.
Keskusrikospoliisissa on kerätty tietoa kaikista Suomessa tehdyistä katoamisilmoituksista puolentoista vuoden ajan. Tiedonkeruu jatkuu edelleen.
– Pidemmällä aikajanalla Suomessa on jäänyt kateisiin noin 550 ihmistä. Vuosittain kadoksiin jää 10–15 ihmistä.
Syitä ratkaisemattomiin katoamisiin on monia.
– Jos esimerkiksi hukkunutta ihmistä ei löydy vesistöstä, juttu jää pidemmäksi aikaa auki.
– Vuosittain pidemmäksi aikaa kadoksiin jääneistä henkilöistä noin 10–15 prosentin eli yhden–kolmen henkilön arvellaan olevan maastoon tai jonnekin muualle piilotettuja henkirikoksen uhreja. Sellaisina niitä tapauksia myös tutkitaan.
Aikuisia miehiä katoaa enemmän
Naisten ja miesten osuus kadonneista henkilöistä vaihtelee iän mukaan.
– 18 vuoden ikä näyttää olevan rajapyykki, jota ennen tyttöjä katoaa melkein puolet enemmän kuin poikia. Aika suuressa osassa tällaisista tapauksista nuori on karannut kotoa tai hoitolaitoksesta. Aikuisiksi tullessa asetelma kääntyy toisinpäin ja miehiä on kadonneista melkein puolet enemmän.
– Pikkulapsia ei ole ilmoituksiin kirjatuissa kadonneissa juuri ollenkaan. Jos on, puhutaan avioerotapauksista, joissa alun perin ulkomailta kotoisin ollut toinen osapuoli on lähtenyt Suomesta ja vienyt lapset mukanaan, Wennqvist sanoo.
Osa välttelee omaisia
Joskus kadonneeksi ilmoitettu henkilö ei omasta mielestään ole kateissa.
– On tapauksia, joissa esimerkiksi lapset eivät ole nähneet isäänsä pitkiin aikoihin, tekevät hänestä katoamisilmoituksen ja vuoden päästä ilmoituksesta hakevat kuolleeksi julistamista oikeusteitse. Kun tieto henkilön kuolleeksi julistamisesta sitten menee eteenpäin viranomaisille ja eläkemaksut sun muut lakkaavat, "kadonneet" henkilöt yleensä reagoivat ja saavat ensimmäistä kertaa itse tietää, että tällainen prosessi on ollut käynnissä.
– Poliisille omasta tahdostaan kadonneet saattavat kertoa, että he ovat lähteneet ulkomaille viettämään eläkepäiviä eivätkä halua olla sukulaisten kanssa missään tekemisissä. Tällöin poliisi ilmoittaa omaisille, että kyseinen henkilö on elossa ja voi hyvin, mutta ei vain halua pitää yhteyttä.
Joskus kadonnut henkilö löytyy toisen poliisin suorittaman tutkinnan yhteydessä, kun rekistereitä tarkistetaan.
– Silloin saatetaan huomata, että henkilö onkin ilmoitettu kadonneeksi toisessa poliisipiirissä kymmenen vuotta sitten. Jos onnistuu elämään yhteiskunnassa sillä tavalla erakkona, ettei käytä mitään sosiaalipalveluita, niin missään ei nouse esille, että henkilö on kadonnut.
Ratkaisuja pitkänkin ajan päästä
Kadonneita löytyy vuosien jälkeen myös kuolleena.
– Koska Suomessa on paljon vesistöjä, suurimmaksi osaksi puhutaan hukkuneista. Toisaalta esimerkiksi vuonna 2010 Vantaalla löydettiin vuonna 1991 kadonneeksi ilmoitettu mies juuttuneena yli kymmenen metrin korkuiseen savupiippuun, kun piippua oltiin purkamassa, Wennqvist sanoo.
– Myös henkirikosten uhreja löytyy pitkien aikojen jälkeen. Esimerkiksi Kangasalta vuonna 1993 kadonnut Raija Juutila löydettiin poliisikoirien avulla hänen miehensä työpaikan tontilta vuonna 2011. Mies oli väittänyt, että nainen lähti Tallinnaan eikä koskaan palannut. Mies tuomittiin taposta.
Mikä on pisimpään ratkaisemattomana säilynyt katoamistapaus Suomessa?
– Se voi olla todella vanha, niin pitkälle ei KRP:n tiedonkeruussa ole edes päästy. Kysymys on hankala siinäkin mielessä, että sota-aikoina Suomessa jäi palaamatta ihmisiä rintamalta. Jos ne ajat lasketaan mukaan, saadaan pitkiäkin aikoja.
– Tilastoja kootessamme olemme pyrkineet kiinnittämään huomiota siihen, katoaako esimerkiksi tietyn ikäisiä tyttöjä tai poikia tietyiltä alueilta niin, että takana voisi olla jonkinlainen rikoskuvio. Mitään sellaista ei kuitenkaan ainakaan vielä ole tullut vastaan. Yleensä katoamisille on ihan luonnollinen selitys, Wennqvist sanoo.
Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva