Yksityisetsivän sijaan Ari Huhtinen kutsuu itseään yksityiseksi rikostutkijaksi. Työkseen Huhtinen palauttaa Suomeen ulkomaille laittomasti vietyä omaisuutta kuten autoja, selvittää väärinkäytöksiä yritysten sisällä ja on tutkinut jopa henkirikoksia.
– Teen töitä paljolti samoilla tutkintamenetelmillä kuin poliisi, vaikka käytössäni ei olekaan pakkokeino-oikeuksia ja samoja rekisterejä kuin poliisilla, Huhtinen sanoo.
– Mutta samaa peliä tämä on, että kumpi on fiksumpi: rikollinen vai tutkija.
Huhtinen tietää mistä puhuu, sillä hän on työskennellyt koko uransa rikollisuuden parissa. Hän työskenteli poliisina ja rikostorjuntapäällikkönä vakuutusalalla ennen kuin perusti yksityistä rikostutkintaa tarjoavan Bexor Oy:n
Käytännössä Huhtisen työ on yksityisetsivän toimintaa, mutta hän ei käytä itsestään sitä nimitystä.
– Päätin jo heti alussa, etten ota yksityishenkilöiden välisiä riitajuttuja, joissa seurataan esimerkiksi parisuhteessa pettäjäksi epäiltyjä tai hankitaan todisteita yksityisihmisten välisiin erilaisiin kiistoihin, Huhtinen selvittää.
– Koska perinteisen yksityisetsivän toimenkuva on laajempi kuin itselläni, en halua käyttää itsestäni sitä nimitystä. Teen töitä pääasiassa yrityksille. Yksityishenkilöille hoidan ainoastaan sellaisia juttuja, joilla koen olevan yhteiskunnallista merkitystä.
Asian ytimessä.doc: Autovarkaiden metsästäjä
Uusimmassa Asian ytimessä -dokumentissa tutustutaan yksityisen rikostutkijan työhön.
Ex-poliisi Ari Huhtinen on yli parikymmentä vuotta jäljittänyt ja palauttanut Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen varastettuja autoja.
Tavallisia toimeksiantoja ovat myös yritysten sisäiset väärinkäytökset, kuten työnantajaa huijaavat työntekijät. Yllättävimpänä Huhtinen pitää sitä, että yksityinen rikostutkija voi saada tehtäväkseen selvittää myös henkirikoksia.18:15
Dokumentin katsominen vaatii maksuttoman MTV Katsomo -kirjautumisen.
Jopa henkirikoksia
Huhtinen luonnehtii työtään mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi. Koska töitä riittää, Huhtinen työllistää yrityksessään kausiluontoisesti myös muita henkilöitä, jotka hekin ovat kaikki poliisitaustaisia.
– Kaikkia asioita, kuten esimerkiksi autolla tehtävää henkilöseurantaa ei voi edes tehdä yksin, Huhtinen sanoo.
Tutkittavaksi juttuja tulee laidasta laitaan.
– Harva varmasti uskoo, että yksityinen rikostutkija voi selvittää myös epäiltyjä henkirikoksia.
Huhtinen kertoo kaksi epäiltyä henkirikostapausta, joita on ollut itse tutkimassa.
Ensimmäinen tapauksista oli poliisilla tutkinnassa. Kerrostalon rappukäytävässä oli tapahtunut puukotus ja poliisi epäili puukottajaa tapon yrityksestä.
– Hän kuitenkin väitti sitkeästi, että oli joutunut ryöstön kohteeksi. Hänen mukaansa ryöstäjä oli suihkuttanut rapussa hänen kasvoilleen pippurikaasua ja hän oli hätäpäissään puolustautunut veitsen kanssa, Huhtinen kuvailee.
– Poliisi ei tästä kuitenkaan saanut minkäänlaista näyttöä, joten epäilty palkkasi minut selvittämään asiaa.
Paljon pelissä
Huhtinen haastatteli kaikki tapahtumarapussa asuvat ihmiset. Yksi heistä muisti hyvin tarkasti, miten oli tapahtumapäivänä tullut asunnostaan ulos rappukäytävään ja hänen kasvojaan oli alkanut kirveltää.
– Rappukäytävässä oli leijunut pistävä haju. Tämä oli tärkeä todiste ja tuki epäillyn kertomusta. Epäillyllä oli paljon pelissä, sillä tapon yritys on vakava ja ankarasti rangaistu rikos, Huhtinen kuvailee.
– Todistajan kertomuksen ansiosta hänen rikosnimikkeensä lieveni ja teko katsottiin hätävarjelun liioitteluksi.
Toinen epäiltyyn henkirikokseen liittyvä tutkinta jäi kesken, sillä toimeksiantaja keskeytti asian selvittämisen.
– En tiedä mistä syystä, mutta asian selvittäminen loppui siihen. Itse olisin halunnut jatkaa, sillä juttu jäi epäselväksi ja uskon, että tapahtumiin olisi voitu saada lisävalaistusta, Huhtinen kertoo.
Suomalaispariskunta oli lähtenyt lomamatkalle viikoksi. Matkalla tapahtui jotakin ja vain toinen puolisoista palasi hengissä takaisin.
– Henkiin jäänyt puoliso ei ollut kuitenkaan ilmoittanut tapahtumista mitään omaisille Suomeen loman aikana. Omaiset ja Suomen viranomaiset saivat tietää kuolemasta, kun hän palasi kotiin tuhkauurnan kanssa.
Poliisin tukena
Pariskunnan lomamatkan aikaisissa tapahtumissa oli useitakin yksityiskohtia, jotka viittasivat Huhtisen mukaan siihen, ettei henkiin jäänyt puoliso puhunut välttämättä totta tapahtumista ulkomailla. Taustalla oli myös talousvaikeuksia, joihin puolison kuolema toi helpotusta.
– Erikoista oli sekin, ettei henkiin jäänyt puoliso kysynyt keneltäkään omaiselta mitään ennen kumppaninsa tuhkaamista. Itsellekin tuli yllätyksenä, että noin nopea tuhkaaminen ulkomailla on mahdollista, kun Suomessa on totuttu siihen, että kuolinsyy ja -olosuhteet selvitetään viranomaisten toimesta hyvinkin tarkasti, Huhtinen sanoo.
Jos Huhtinen olisi saanut kerättyä todisteita epäillystä henkirikoksesta, hän olisi toimittanut aineiston poliisille.
Yksityinen rikostutkinta ei kilpaile poliisin kanssa, eikä tällainen kilpailu olisi edes mahdollista. Suomessa virallinen rikostutkinta ja asian vieminen oikeusprosessiin on esitutkintaviranomaisten tehtävä.
– Poliisi ei kuitenkaan ehdi hoitaa kaikkea ja kaikki toimeksiantajat eivät edes halua viedä asiaa poliisille. Yksityisen rikostutkinnan tehtävä on tukea poliisin työtä ja auttaa totuuden selvittämisessä tilanteissa, joissa poliisin resurssit eivät yksinkertaisesti riitä tai juttu on poliisin mielestä liian vähäpätöinen, mutta asianomistajalle tärkeä, Huhtinen selvittää.
– Monesti minut palkataan myös tekemään alkuselvitys ennen kuin asia on edes poliisilla. Tämä auttaa poliisia tarttumaan asiaan.
Poliisitaustasta hyötyä
Huhtinen arvioi, että hänen poliisitaustastaan on ollut suuri hyöty hänen työssään yksityisenä rikostutkijana. Entisenä poliisina hän tuntee rikosprosessin ja tutkintamenetelmät ja hänellä on hyvät yhteydet poliisiin.
– Työskentelin kymmenen vuotta poliisina. Ensin rikospoliisina Helsingissä, sitten Suojelupoliisissa ja viimeinen poliisivuosi meni Tallinnassa poliisiyhdysmiehenä, Huhtinen kertoo.
Tiivis yhteistyötä Tallinnassa vakuutusyhtiöiden kanssa johti siihen, että vakuutusyhtiöt tarjosivat Huhtiselle uudenlaista tehtävää Suomessa. Oli vuosi 1994 ja Suomesta oli alkanut hävitä omaisuutta rajan ulkopuolelle.
– Omaisuuden takaisin saaminen edellytti kontakteja ulkomaille ja minun tehtäväni oli luoda nämä yhteydet. Tein tätä työtä kymmenen vuotta ja sitten perustin oman yrityksen.
Nyt Huhtinen on tehnyt firmansa kautta töitä yksityisenä rikostutkijana yli 20 vuotta.
Ongelmista mainehaittaa
Huhtinen asettelee sanansa tarkasti puhuessaan työstään. Sopimussalaisuuteen nojaten hän ei yksilöi toimeksiantajiaan, mutta kertoo tapauksista sen minkä voi.
– Yksityisen rikostutkijan käyttämisestä ei juurikaan puhuta, sillä yritykset eivät tahdo kertoa julkisesti käyttävänsä tällaista palvelua, Huhtinen sanoo.
Vaikka monet yritykset pyrkivät ratkomaan ja selvittämään yksityisen rikostutkinnan avulla esimerkiksi sisäisiä ongelmiaan, ne katsovat tällaisten asioiden julkistamisen tahraavan mainettaan.
– Esimerkiksi vakuutusyhtiöt eivät ole kovin halukkaita kertomaan, kuinka paljon ne joutuvat korvaamaan rikoksella vietyjä autoja, vaikka yleisesti tiedetään, että autopetokset ja -kavallukset ovat merkittävä ongelma, Huhtinen kuvailee.
Lue myös: Vorot tehtailivat autovarkauksia kahdella miljoonan edestä Espanjassa – sitten kävi karusti
Autojen palauttamista
Ajoneuvojen palauttaminen ulkomailta Suomeen ja Suomesta ulkomaille oikealle omistajalleen on yksi Huhtisen tavallisimmista toimeksiannoista. Hän jäljittää Suomesta ulkomaille laittomasti vietyjä ja ulkomailta Suomeen laittomasti tuotuja autoja ja muuta rikoksella vietyä omaisuutta.
– Pääasiassa autoja, mutta myös muita moottoriajoneuvoja esimeriksi työkoneita, moottoripyöriä ja veneitä, Huhtinen kertoo.
– Kerran sain Ruotsista paikannuslaitteen avulla tiedon, että sieltä varastettu vene olisi Suomessa. Se löytyikin Espoosta erään talon pihalta. Soitin poliisit paikalle, annoin heille veneestä tehdyn ruotsalaisen rikosilmoituksen kopion ja näytin, mistä vene löytyy.
Tämä on tyypillinen tapa, jolla yksityinen rikostutkija tekee yhteistyötä poliisin kanssa. Vain viranomaisilla on oikeus takavarikoida rikoksella viety omaisuus, ottaa tekijä mahdollisesti kiinni ja saattaa tämä sitten rikosvastuuseen.
Huhtinen on auttanut omistajia saamaan ulkomaille laittomasti vietyjä autoja takaisin Suomeen noin 30 vuoden ajan.
– Aiemmin autoja varastettiin perinteisin keinoin, helpoimmillaan ne lähtivät käyntiin ruuvimeisselin tai jäätelötikun avulla. Kun 2000-luvun alussa autoihin tuli käynnistyksen- ja ajonestotekniikkaa, rosvot vaihtoivat taktiikkaa, Huhtinen kuvailee.
Lukemattomia autopalautuksia
Nykyisin vain pieni osa kaikista ulkomaille laittomasti kadonneista autoista on perinteisesti varastettuja. Huhtisen mukaan autoja viedään nykyisin tyypillisesti petoksen tai kavalluksen avulla.
– Esimerkiksi hankitaan auto rahoituksella, kuljetetaan ulkomaille ja jätetään velka maksamatta tai jonkun toisen maksettavaksi. Tai hankitaan se autovuokraamosta, eikä koskaan palauteta.
Tällöin autoa jää kaipaamaan tavallisimmin rahoitus- tai vakuutusyhtiö.
Huhtinen ei ole pitänyt kirjaa siitä, miten monta ajoneuvoa hän on auttanut palauttamaan omistajalle. Nykyisin hän palauttaa parikymmentä autoa Suomeen vuosittain.
– Varmasti yli tuhat yhteensä koko urallani. Silloin alkuaikoina vakuutusyhtiöiden työntekijänä palautimme enimmäkseen myös sellaisia autoja, jotka oli varastettu muista maista ja menossa itärajan yli Venäjälle. Niitäkin taisi jäädä silloin parhaina vuosina lähes sata per vuosi kiinni, Huhtinen sanoo.
– Joskus ajoneuvon löytymiseen voi mennä vuosiakin. Oma ennätykseni taitaa olla Yhdysvalloista varastettu moottoripyörä, jonka palautimme omistajalle 25 vuotta anastustapahtuman jälkeen.
Lue myös: Röyhkeät varkaat ajoivat arvoautot oven läpi Tuusulassa – matkaan lähti kaksi Bemaria, Mersu ja Porsche
Autoja Irakiin ja Iraniin
Huhtisen mukaan Suomessa suurin ongelma ovat tällä hetkellä rahoitusautot. Henkilö hakee autoliikkeestä rahoituksella auton ja tämän jälkeen auto lähtee saman tien rajan yli.
– Tämä on ammattimaista rikollisuutta ja ainakin osin johdettu ulkomailta. Näissä tapauksissa käytetään suomalaisia tai Suomessa asuvaa henkilöä hakemaan rahoitus ja auto liikkeestä, Huhtinen kertoo.
Sama henkilö voidaan palkata ottamaan nimilleen muutaman päivän sisällä useampia rahoitusautoja. Vaikka positiivinen luottorekisteri auttaa yrityksiä välttämään tällaisia ansoja, Huhtisen mukaan ammattilaiset yrittävät kiertää sitäkin.
Auto voidaan hankkia myös esimerkiksi rakkauspetoksella.
– Seurustelun alkuhuumassa yleensä miesosapuoli pyytää naista ottamaan auton nimiinsä ja lupaa maksaa osamaksut. Kun auto on hankittu, rakkaus katoaa ja samalla katoaa myös auto. Osamaksuerät jäävät sopimuksen allekirjoittaneen naisen vastuulle.
Kun auto on saatu haltuun, toiminta on nopeaa. Auto viedään rajan yli joko ajamalla, laivan kontissa tai rekan kyydissä.
– Autoja päätyy maihin, joissa rekisteröinti ei ole niin tarkkaa kuin länsimaissa. Suomesta autoja on viety esimerkiksi Irakiin ja Iraniin. Auto on voitu tilata myös varaosiksi jossakin toisessa maassa kolaroituun autoon.
Laittomille markkinoille kelpaavat kaikenlaiset autot, mutta eniten katoaa keskihintaisia autoja. Niille löytyy ostajia enemmän kuin kalliille arvoautoille.
Varo varastettua tuontiautoa
Myös Suomeen tulee jatkuvasti varastettuja autoja. Asiakirjojen mukaan kaikki saattaa näyttää siltä, että tuontiauto on laillinen.
– Meillä on liikenteessä myös täysin laillisesti rekisteröityjä autoja, jotka on varastettu muista maista. Kun tämä sitten syystä tai toisesta paljastuu, esimerkiksi auton huollon yhteydessä, hyvässä uskossakin auton hankkinut omistaja voi menettää auton ja tietenkin myös siihen käyttämänsä rahat, Huhtinen kuvailee.
Suomen lain mukaan alkurikos ratkaisee sen, palautetaanko auto maahan, josta se on viety. Jos alkurikos on petos tai kavallus, hyvässä uskossa auton täällä hankkinut kuluttaja saattaa saada pitää autonsa.
Jos auto on esimerkiksi varastettu, ryöstetty tai kiristetty, se palautetaan omistajalleen.
– Kuluttajan kannattaa olla kuitenkin tarkkana, sillä vaikka laittomasti Suomeen tuodun auton saisi pitää ja ajella täällä meillä sillä laillisesti, Suomen rajojen ulkopuolella siitä saattaa olla etsintäkuulutukset yhä voimassa ja siellä viranomaiset voivat takavarikoida sen, Huhtinen selvittää.
– Rikolliset väärentävät taitavasti autojen tunnistetietoja. Helpoin tapa varmistua auton tunnistetietojen oikeellisuudesta on ottaa yhteyttä maahantuojaan ja tarkistaa, että ajoneuvon yksilöllinen varustelu on sama kuin mitä sen valmistenumerolle on listattu.
Lue myös: Kaverukset petostelivat lähes 200 000 euron arvoautot Irakiin myytäväksi – Mercedes-Benz petti onnekkaasti
Mökkivarkaat
Erikoisin Huhtisen etsimä ja Suomeen palauttama omaisuus oli hirsimökki.
– Se oli purettu, lyöty rekan lavalle ja koottu toiseen maahan. Siitä tuli hyvä vinkki, ja sitten kävi ilmi, että mökki oli varastettu, Huhtinen kertoo.
– Se ei ollut mitenkään erikoinen mökki, joku oli vaan mieltynyt siihen, ja se sijaitsi sopivan syrjäisellä paikalla, jotta sen pystyi varastamaan
Huhtisella riittää tarinoita eri tapauksista. Yksi tavallisimmista hänelle tulevista jutuista on se, että yrityksen sisällä epäillään väärinkäytöstä.
Eräässä yrityksessä oli töissä toistakymmentä ihmistä. Yrityksessä oli muutaman tuhannen euron käteiskassa, jota täytettiin kerran kuukaudessa.
– Kerran rahat oli sitten varastettu. Vaikka summa ei ollut suuren suuri, yritykselle asia oli merkityksellinen, sillä jokainen pienessä työntekijäjoukossa tiesi, että joku henkilökunnasta oli vienyt rahat, Huhtinen kuvailee.
– Joka päivä he miettivät, että kuka meistä on varas.
Keskinäisen luottamuksen palauttamiseksi yritys halusi selvittää asian. Huhtisen mukaan poliisi ei ehtinyt tutkimaan asiaa, joten yritys pyysi yksityistä rikostutkintaa selvittämään asiaa.
– Haastattelin läpi kaikki yrityksen työntekijät. Kenenkään ei ollut pakko osallistua, mutta kaikki halusivat tehdä sen, Huhtinen kertoo.
– Ekan kierroksen jälkeen niin kutsutulle finaalikierrokselle valikoitui kolme henkilöä. Heistä sitten eräs nainen tunnusti vieneensä rahat.
Naisella oli peliriippuvainen poika, ja hän kertoi varastaneensa rahat maksaakseen pojan pelivelkoja. Yritys päätyi irtisanomaan naisen.
Epärehellisiä työntekijöitä
Huhtinen on selvittänyt myös tapauksia, jossa yritys epäilee, että työntekijä tekeekin työajallaan jotain muuta kuin mistä hänelle maksetaan palkkaa.
Eräässä isossa yrityksessä tärkeässä asemassa työskentelevä henkilö alkoi sairastella yllättäen. Poissaoloja kertyi yhtäkkiä paljon, mikä haittasi yrityksen toimintaa.
– Hänelle ilmaantui yllättäen selkäkipuja. Hän oli terve, urheileva mies, joten yrityksessä ihmeteltiin, että sairastaako hän oikeasti vai mistä on kyse, Huhtinen kertoo.
– Kävi ilmi, että selkäkivut olivat alkaneet samana päivänä, kun hän oli saanut rakennusluvan omakotitalolleen. Kävimme katselemassa miehen rakennustyömaan etenemistä, ja siellä hän kantoi lautoja katolla ja löi levyjä kiinni seiniin.
Toisessa isossa yrityksessä pääluottamusmiehelle oli varattu yksi päivä viikossa pelkästään pääluottamustehtävien hoitamiseen. Yrityksessä kuitenkin epäiltiin, ettei hän käytä aikaa siihen tarkoitukseen.
– Henkilöseurannalla saatiin tietää, että kyseinen herra meni työaikanaan kilpailijalle töihin. Se johti sitten harvinaiseen pääluottamusmiehen irtisanomisprosessiin.
Yllättävimpänä työssään Huhtinen pitää sitä, miten erilaiseen lopputulokseen tutkinta saattaa joskus päätyä riippuen siitä, kuka sen tekee.
– Tämä ei ole yleistä, mutta tällaisiakin tapauksia eteeni on osunut urallani, Huhtinen sanoo.
Kerran eräs kiinteistö oli tuhoutunut tulipalossa, ja vahinkojen taloudellinen arvo oli miljoonia euroja. Poliisi epäili kiinteistön omistajaa rikoksesta ja vakuutusyhtiö oli samaa mieltä.
– Jos omistaja olisi syyllistynyt rikokseen, vakuutusyhtiö ei tietenkään olisi ollut korvausvelvollinen.
Omistaja ei kuitenkaan ollut tyytyväinen poliisin tutkintaan ja palkkasi Huhtisen selvittämään asiaa. Olennaista tapauksessa oli se, mistä kohtaa kiinteistön palo oli saanut alkunsa. Jos se oli saanut alkunsa sieltä, mistä poliisi väitti sen lähteneen leviämään, omistaja olisi syyllinen.
– Tässä oli onnea, sillä monesti tulipalot alkavat yöllä, mutta tämä alkoikin päivällä. Tästä syystä palolla oli paljon silminnäkijöitä ja heillä kuvia palosta, Huhtinen selvittää.
– Nämä valokuvat osoittivat selvästi, ettei palo ollut lähtenyt sieltä, mistä poliisi väitti.
Tapaus päätyi oikeuteen ja Huhtinen kutsuttiin sinne todistamaan. Todisteiden valossa oikeus oli samaa mieltä kuin Huhtinen ja katsoi kiinteistön omistajan syyttömäksi.
– Todistelua oli paljon muutakin kuin valokuvat. Mutta se oli urani yksi erikoisimmista jutuista. Jos kaksi tahoa yrittää selvittää totuutta, vain ja ainoastaan totuutta, miten on mahdollista, että he ovat näin eri mieltä asiasta, Huhtinen pohtii.
– Onneksi juttu päättyi oikeudenmukaiseen ratkaisuun.
Totuuden etsimistä
Vaikka toimeksiantaja maksaa yksityiselle rikostutkijalle asioiden selvittämisestä, lopputulosta työn tilaaja ei voi ostaa. Huhtinen sanoo, että hän etsii vain totuutta, oli sen sitten toimeksiantajalle mieleinen tai ei.
– On käynyt pari kertaa niinkin, että kun olen kertonut selvittäväni kaiken ja kirjaavani sen myös raporttiin, tilaaja on kertonut palaavansa asiaan, mutta hänestä ei ole sen jälkeen enää kuulunut mitään, Huhtinen sanoo.
Yksityisetsivätoiminnalle vaaditaan Suomessa vartioimisliikelupa ja vartijakortti. Ne myöntää poliisihallitus.
– Ei tämä työ paljon eroa poliisin työstä. Tutkintamenetelmät ovat paljolti samat ilman viranomaisbyrokratiaa, Huhtinen kuvailee.
Yksityishenkilölle asioiden hoitaminen on usein yksinkertaisempaa kuin viranomaiselle, jonka on edettävä protokollan mukaan.
Esimerkiksi autojen palauttamisessa nopeus on valttia, sillä rikolliset yrittävät kuljettaa ne mahdollisimman nopeasti lain kouran ulottumattomiin esimerkiksi maihin, joista niitä on vaikea saada enää pois.
– Perussääntö on, että yksityinen rikostutkinta tekee yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa ja viranomaiset viranomaisten kanssa.
Huhtinen tarvitsee yhteistyötä poliisin kanssa ja kertoo auttavansa poliisia mielellään. Kuten poliisillakin, myös yksityisellä rikostutkijalla on omat vinkkimiehensä. Huhtisella on lisäksi erittäin laajat verkostot ulkomaille.
– Tiedon kulku on yleensä yksisuuntaista, eli minä kerron poliisille asioita, jotka auttavat mahdollista rikostutkintaa.
Huhtinen ei saa palkanlisää siitä, että luovuttaa tietojaan poliisille.
– Minulla on vahva oikeudentunto. Yksi syyni tehdä tätä työtä on halu auttaa. Haluan myös rosvot kiinni, pelkästään esimerkiksi anastetun auton palautuminen Suomeen ei riitä minulle, Huhtinen sanoo.
Jatkaja hakusessa
Poliisin resurssit ovat rajalliset ja samaan rikokset monimutkaistuvat ja niiden lukumäärä kasvaa jatkuvasti. Ari Huhtisen mukaan yksityinen rikostutkinta voisi olla yksi tilannetta helpottava ratkaisu.
– Itse en ole halunnut kasvattaa yritykseni kokoa. Mutta nyt iän karttuessa olen alkanut miettiä, että olisi kiva löytää jatkaja tälle työlle, Huhtinen sanoo.
– Voisin opettaa hänelle sen, mitä itse osaan. Siitä olen varma, että töitä riittää tulevaisuudessakin yksityiselle rikostutkinnalle.