Kun Suomen ensimmäisen englanninkielisen rap-albumin vuonna 1991 julkaissut Damn the Band seurasi intohimoaan ja loi rap-musiikkia, vastaanotto oli toista kuin nykypäivän kuuluisilla suomalaisilla hip hop -nimillä.
– Monesti tuolla ulkona oli ihmisiä, jotka uhkaili meitä väkivallalla sun muulla, vaan sen takii, et me tehtiin tätä, Damn The Bandin keulahahmo J.A.K. muistelee yli kolme vuosikymmentä myöhemmin.
Suomirockin nimeen vannovassa maassa ei löytynyt uudelle musiikkityylille paljoa ymmärrystä. 80- ja 90-luvuilla toimineet ensimmäiset räppiartistit eivät lyriikoillaan rikastuneet.
– Keikat olivat sitä, että mentiin paikan päälle, yritettiin saada jollain ilveellä sähkövehkeet toimimaan, jotka joku oli saanut halvalla lainaan jostakin. Esimerkiksi yhden keikan aikana mun kaveri Pimpu piti kahta piuhaa yhdessä koko ajan, että me saatiin keikka soitettua.
Historian monet yllätykset
Suomiräpin historiaan perehtyneen rap-artistin Palefacen kuratoimassa Kädet ilmaan -valokuvanäyttelyssä Helsingin Kalliossa nähdään vanhan liiton intohimoisia musiikintekijöitä ja nykypäivänä keikkalavoja täyteen vetäviä tähtiä.
– Ensimmäiset harrastajat rupesivat järjestämään säännöllistä räppiklubia vuonna 1986. Silloin se todella oli marginaalikulttuuria ja undergroundia, Paleface sanoo.
