60-luvulla ne tulivat ja ovat siitä lähtien palanneet kerta toisensa jälkeen muodin huipulle.
Minihame herättää monenlaisia mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Tietyissä tilaisuuksissa huolella valittu ja vartalon muotoihin istuva minihame voi olla nappivalinta, mutta jos ei halua herättää huomiota pukeutumisellaan, kannattaa harkita pidempään helmaan verhoutumista.
"Kiihottava muoti"
Minihameet saapuivat Suomeen 60-luvulla, jolloin ne herättivät hämmennystä ja myös paheksuntaa. Niiden pelättiin aidosti lisäävän rikollisuutta ja alentavan nuorison moraalia.
”Muistan vallan mainiosti, kun minihameet tulivat. Toki semmoinen piti heti saada, vaikka vanhemmat vastustivatkin. Minä käytin minihametta säädyllisesti, eli se oli aina polvipituinen. Jotenkin lyhyemmässä olisi ollut epämukava olla. Monet ystävistäni käyttivät todella lyhyitä minihameita ja niiden kanssa erittäin lyhyitä turkiksia. Kaikki oli tuohon aikaan todella lyhyttä”, muistelee 58-vuotias Marjo.
Minihameiden alkuaikoina moraali oli tiukempaa kuin tänä päivänä. Lyhyet vaatekappaleet herättivät suurta kohua, ja nuori nainen, joka pukeutui liian niukkoihin vaatteisiin, saattoi kerätä hyvinkin arvostelevia katseita ja kommentteja kanssaihmisiltään.
Toivottua ja ei-toivottua huomiota
Etenkin kesällä minihameiden ja pienten vaatteiden ilmestyessä katukuvaan monen miehen pää kääntyy, ja minihameessa kulkeva saattaa kerätä enemmän huomiota kuin toivoisi. Minihameen kantajalta vaaditaankin tietynlaista itseluottamusta ja valmiutta ottaa vastaan monenlaisia huomionosoituksia.
”Teinivuosina tuli usein pukeuduttua minihameisiin tai muuten lyhyisiin vaatteisiin. Kerran ulkomaanmatkalla sattui aika nolo tapaturma, kun minihameeni repesi kesken tanssimisen ja hameestani tuli entistä avonaisempi. Oli todella epämukavaa kävellä takaisin hotellille miltei alushoususillaan ja vielä etelän kuuman auringon alla, missä muutenkin vaalea tyttö saa katseita osakseen”, naurahtaa 24-vuotias Pia.
