USA 2006. Ohjaus: Carlos Saldanha. Käsikirjoitus: Jon Vitti. Tuotanto: Lori Forte. Musiikki: John Powell. Pääosissa (äänet): Ray Romano/Antti Pääkkönen (Manny), John Leguizamo/ Antti LJ Pääkkönen (Sid), Denis Leary/Santeri Kinnunen (Diego), Seann William Scott/Jukka Hildén (Crash), Queen Latifah/Sanna Saarijärvi (Ellie). Kesto: 92 min.
Jääkauden vetinen loppusuora avautuu Ice Age 2: jäätikkö sulaa -seikkailussa. Vuoden 2002 menestyksekkään Ice Agen vauhdikas jatko-osa on edeltäjäänsä hauskempi ja kaikin puolin selkeämpi kokonaisuus.
Kaverukset Manu, Sid ja Diego huomaavat ilmaston lämpenemisen langettaman uhkan. Kotilaakso on pian vaarassa jäädä varsinaisen vedenpaisumuksen alle. On pelkkä ajan kysymys, milloin laaksoa ympäröivä jäämuuri antaa periksi ja päästää vesimassat vyörymään sisään. Jää halkeilee jo pahanenteisesti eläinten lähtiessä vaellukselle kohti turvallisempia seutuja. Manulle tilanne on muita vaikeampi. Sympaattinen jätti pelkää nimittäin olevansa lajinsa viimeinen. Kun kolmikko tapaa Ellien, osoittautuu pelko turhaksi. Ellie on tietämättään melkoisen söpö mammuttineito. Tytön tietämättömyys onkin äärimmäistä sorttia; keppostelevien velipuoliensa, Crashin ja Eddien, takia tyllerö luulee itseään opossumiksi.
Toisaalla uurastaa sinnikäs oravaveijari Scrat, jonka pakkomielteenä on tammenterho. Kyseessä on varsinainen kovan onnen terho, jonka kannoilla orava joutuu ojasta allikkoon. Looney Tunes -inspiroitunut slapstick-otus on elokuvan hauskinta antia, vaikkei Scrat suoranaisesti muuhun tarinaan liitykään. Kun Ice Age 2 aikanaan ilmestyy dvd:nä, olisi suoranainen ihme, jollei oravaosuuksia voisi katsella omana kokonaisuutenaan erillään muusta elokuvasta. Kokonaisuuden sisällä jaksot toimivat välisoitonomaisina siirtyminä tilanteesta toiseen.
Vaikka Foxin Blue Sky -studio ei teknisen osaamisensa puolesta Pixarin tai DreamWorksin kanssa kilpailekaan, on kehitystä tapahtunut sitten ensimmäisen Ice Age -seikkailun. Lopputulos on aikaisempaa hienosäädetympi, viimeistellympi. Hahmot ovat terävämpiä, ja vaikka sketsimäisyys hitusen verottaa juonen tasapainoa, myös tarina itsessään on terävämpi. suuntaa osan vitseistään suoraan aikuisemmille katsojille, mikä on aina suuri plussa koko perheen animaatiossa. Erityisen hupaisia ovat muuttoliikkeen ympärillä parveilevat korppikotkat, jotka ruuan odotuksessaan intoutuvat laulavaan musikaalisooloon. Kappale on lainaa musikaalista Oliver.