Iäkkään avioparin oikeutta yhteiselämään rikottiin perusteettomasti, kun heidät sijoitettiin asumaan eri yksikköihin, katsoo apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin.
Koronapandemian alettua puolisoita estettiin myös tapaamasta toisiaan, kun heidän asumisyksikkönsä oli eristetty toisistaan.
Tapauksesta kanteli pariskunnan tytär. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan iäkkäällä pariskunnalla olisi ollut oikeus asua yhdessä, eikä heidän tapaamisiaan olisi saanut rajoittaa.
Sakslin toteaa, että vanhuspalvelulain 14. pykälän mukaan iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.
Näin myös silloin, kun toinen puolisoista tai kumpikin tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa muualla kuin aikaisemmassa kodissaan.
Näin tapaus eteni
Käsitellyssä tapauksessa nainen oli muuttanut tammikuussa 2019 sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän vanhainkodin asumisyksikköön, joka sijaitsee omaisten toivomalla alueella.
Aiemmin omaishoitajana ollut mies jäi asumaan pariskunnan omaan asuntoon.
Mies muutti helmikuussa 2020 vanhainkodin pienryhmäkotiin, ja hänelle luvattiin mahdollisuus käydä päivittäin vierailemassa puolison luona.
Kesällä hänen asumistarvettaan arvioitiin uudelleen kunnon heikkenemisen vuoksi. Sekä puolisot että heidän omaisensa toivoivat pariskunnan pääsevän samaan asuntoon.
Vierailut tyssäsivät koronaan
Sakslinin mukaan asiaa käsitelleet kunnan viranomaiset eivät ole kertoneet pariskunnalle heidän oikeudestaan asua yhdessä, vaan asiakkaille on sanottu, ettei yhteisen asumismuodon järjestäminen ole mahdollista.