USA 2006. Ohjaus: Howard E. Baker, John Fox, Kyungho Lee. Käsikirjoitus: Scott Clevenger. Tuotanto: Mark A.Z. Dippé, Young-ki Lee, Ash R. ShaH. Leikkaus: Tom Sanders. Musiikki: Christopher Lennertz. Suomenkieliset ääniroolit: Max Ovaska, Sanna Majuri, Joonas Saartamo, Antti Jaakola, Ella Pyhältö, Mika Ala-Panula, Jukka Voutilainen, Rinna Paatso, Akira Takaki, Henri Piispanen. Kesto: 78 min
Sitä, mikä ei ole rikki, ei kannata korjata, kuittaa suosittu slogan. Tätä fraasia tuntuvat viljelevän myös ahneet elokuvatuottajat, jotka ovat valmiita kierrättämään hyväksi havaittua ideaa vaikka täältä ikuisuuteen. Huisi hai on oiva esimerkki siitä, mihin häikäilemätön lypsäminen lopulta johtaa. Amerikkalais-korealainen meriseikkailu on hävettävän heikko yritys kalastella dollareita Nemoa etsimässä- ja Hain tarina -animaatioiden pohjustamilta markkinoilta.
Huisi hai on kertomus pikkukalasta nimeltä Panu, joka vanhempansa menetettyään joutuu omin päin oppimaan valtameren tavoille. Vanhat kotivedet saavat jäädä taakse, kun uusi koti löytyy eksoottisella koralliriutalla asustavan Helmi-tädin luota.
Panu tutustuu riutan suloisimpaan tyttöfisuun Cordeliaan, jonka suosiosta kilpailee myös ilkeä tiikerihai Troy. Vaikka Cordelia yrittää suojella uutta ystäväänsä Troyn mustasukkaisuudelta, päättää Panu taistella mielitietystään kuin "kalamaailman Karate Kid" konsanaan.
Viime vuonna valmistuneen Huisin hain temaattinen epäomaperäisyys ei ole ainoa ärsyttävä tekijä huonossa kokonaisuudessa. Amerikkalaisten Howard E. Bakerin, John Foxin ja korealaisen Young-ki Leen ohjaama lastenelokuva näyttää suttuiselta ja kuulostaa halvalta. 3D-tietokoneanimoinnissa ei ole herkuteltu näyttävyydellä tai runsailla yksityiskohdilla; ääniraidan kömpelöt vokalisoinnit unohtaa nekin enemmän kuin mielellään heti elokuvan päätyttyä.
Kokonaisuuden yleisilme on täydellinen rimanalitus, jopa originaaliversion ääninäyttelijät (Freddie Prinze Jr., Rob Schneider, Fran Drescher ym.) ovat parhaallakin tahdolla korkeintaan Hollywoodin c-luokan lahjakkuuksia. Ei ihme, että Suomessa teatterikierrokselle lähtevä tyytyy tiukasti pelkkiin kotimaisiin dubbaajiin. (Panu), (Cordelia) ja (Troy) tulkinnat pärjäävät kyllä mainiosti alkuperäisesittäjille.