Huimaukselle voi olla monia eri syitä. Sillä on myös useita oireita sekä hoitomuotoja. Kuuloliiton ylilääkäri Mari Havia kertoo tärkeimmistä huimauksista, niiden oireista ja parannuskeinoista.
Neurologinen hätätilanne on vaarallisin, ja hyvänlaatuinen asentohuimaus on yleisin huimauksen muoto. Niiden lisäksi on olemassa useita erilaisia huimauksia, joiden oireet on tärkeä tunnistaa.
Menieren tauti
Menieren tautia esiintyy keski-iässä. Se on usein 40–60-vuotiaana alkava huimaus, johon liittyvät kuulon lasku, yleensä korvan soiminen, matala humina tai paineentunne. Oireyhtymä on tunnettu vuodesta 1861, eikä sen syytä tiedetä edelleenkään. Tiedetään vain, että sisäkorvaan tulee turvotusta.
Hoito tähtää siihen, että turvotus vähenee. Hoidettava pyrkii noudattamaan vähäsuolaista ruokavaliota ja käyttämään betahistamiinilääkitystä sekä joskus myös nesteenpoistolääkitystä.
– Tähän huimaukseen liittyvät pyörittävät huimauskohtaukset. Maailma pyörii silmissä, voi joutua menemään makuulle ja keskeyttämään työnsä. Kohtaus kestää 20 minuutista neljään tuntiin, Havia kuvailee.
Tauti rauhoittuu ajan myötä, ja se saadaan usein hallintaan lääkityksellä. Ellei suun kautta annettava betahistiidiinilääkitys riitä oireiden hallintaan, voidaan huimauskohtaukset saada rauhoittumaan myös välikorvaan annettavalla gentamysiini-lääkityksellä.
Sairaan Meniere-korvan kuulo pyrkii usein laskemaan pysyvästi keskivaikean kuulonlaskun tasolle.
Menieren tauti on hyvänlaatuinen ja hyväennusteinen tauti, jossa huimauskohtaukset sammuvat ajan myötä itsestään. Potilaalle on kuitenkin tärkeää saada oikea diagnoosi, jotta hän saa oireisiinsa selityksen ja hoidon.
