Pauli Nevala uskoo, että hänen keihäänheittouransa päättänyt loukkaantuminen johtui hormonien käytöstä. Tokion olympiakultamitalisti kertoo tapauksesta Pasi Reinin kirjassa Kaaret ja tarinat, keihäsmestarit Nevalasta Ruuskaseen. Kirjan on kustantanut Docendo Oy.
Hormonien käyttö yleistyi 1960-luvun loppupuolella. Kirjassa Nevala kertookin kuulleensa virolaiselta tutultaan venäläisten käyttävän anabolisia steroideja. Vuoden 1964 olympiavoittaja ei lähde kiertelemään totuutta.
- Hulluhan olisin ollut, jos en olisi käyttänyt keinoja, jotka olivat siihen aikaan sallittuja. Tai niitä ei ollut kielletty, Nevala sanoo.
Nevalan ura päättyi keväällä 1971 tulleeseen vakavaan loukkaantumiseen. Abidjanissa Norsunluurannikolla heitetyssä kisassa teuvalainen räväytti ensimmäisellä heitollaan yli 95 metriä, mutta käsi ei kestänyt.
- Kerran pamahti, eikä sen jälkeen ole tarvinnut kuin unta nähdä keihäänheitosta. Rintalastan alaosa ja solisluu murtuivat, olkavarren nivel tuli kuopasta pois, kaksi suurta lihasryhmää repesi, Nevala luettelee epäonnistuneen heiton aiheuttamia tuhoja.
Loukkaantuminen ei tullut yllätyksenä heittäjälle. Harjoitusheittojen jälkeen kädessään jo kipua tuntenut Nevala vihjaili maanmiehelleen Jorma Kinnuselle, ettei kaikki ollut kunnossa.
- Hormoneilla vahvistettu lihas revähtää helposti. Luulen, että lihakseen jää liian vähän verisuonia massaan nähden. Kuminauha venyy aikansa ja lopuksi se katkeaa, Nevala pohtii.
”Olimme yhtä hyviä”
Nevala ja Kinnunen pitivät yllä suomalaista keihäsperinnettä 1960-luvulla. Kaksikon välille mahtui paljon molemmin puolista ihailua, tiedotusvälineissä ärhentelyä, kepposia ja jopa yhteinen boikotti.