Helsingin IFK voi organisaationa hyvin, mutta urheilullinen tulos jää resursseihin nähden vuodesta toiseen vajaaksi. Liigaseuran urheilutoimenjohtaja Tobias Salmelainen, 36, pettyi pahasti kauden lopputulokseen, mutta on tyytyväinen siihen, että HIFK:n arvot olivat tämän kauden joukkueessa totta.
Koronaviruksen merkitystä on HIFK:n – tai kenenkään joukkueen – lopputuloksen kannalta lähes mahdotonta arvioida. Sen vuoksi Salmelainenkaan ei halua pandemiaa pohtia. Putoaminen finaaleista kun oli joka tapauksessa todellisuutta.
– Aika monijakoinen kausi, joka oli kaikille osallistujille raskas ja varmasti hyvin erilainen kuin mikään aikaisempi. Nousujohteinen kausi, joka vähän pysähtyi ikävään koronatilanteeseen. Pudotuspeleihin löydettiin taas hyvä ja uusi draivi. Tässä kaudessa oli tavallaan monta uutta aloitusta, Salmelainen kommentoi MTV Urheilulle.
– Meillä oli hyvä jengi ja vahva usko siihen, että voidaan urheilullisesti ottaa tänä vuonna se kirkkain. Sen vuoksi pettymys on itselläni, valmennuksella, pelaajilla ja koko organisaatiolla tietenkin kova.
TPS voitti välieräsarjan voitoin 3-1. Ratkaisu tiivistyi Salmelaisen mukaan siihen, että turkulaiset pystyivät parantamaan pelaamistaan sarjan aikana.
– Samalla tavalla kuin Kärpät-sarjassa, jossa viimeinen peli oli meidän paras peli. TPS:n ensimmäinen ottelu oli suhteellisen heikko, ja me pelasimme ok. Sen jälkeen TPS paransi, emmekä me pystyneet vastaamaan. TPS sai oikeastaan toisen pelin puolivälissä hyvän vaihteen päälle, emmekä pystyneet siihen vastaamaan.
Sarjan kolmas koitos sunnuntaina päättyi TPS:n 3-0-voittoon. Salmelainen kutsuu ottelua ohipeliksi, jollaisiin ei varsinkaan tämän kauden paras viidestä -pudotuspelijärjestelmässä ollut lainkaan varaa.
– Kaksi jatkoaikatappiota. Pelit ovat pienestä kiinni, mutta tänä vuonna emme ansainneet mennä pidemmälle.
Henkinen kestävyys
Pronssimitalit keskiviikkona napanneen HIFK:n lähihistoria on puhdasta urheilumenestystä arvioitaessa heikkoa seuran ylivertaiset resurssit huomioiden. Kärpät on voittanut 2000-luvulla yhtä monta mestaruutta (7) kuin HIFK koko historiansa aikana.
Helsinkiläiset ovat kultaisen kevään 2011 jälkeen hävinneet kerran finaaleissa ja neljästi välierissä. Paperilla kaikki pitäisi olla hyvin, mutta jostain syystä tulokset ontuvat toistuvasti.
– Kyse ei ole missään nimessä sattumasta. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi Kärpät ja Tappara ovat olleet vuodesta toiseen niin vahvoja. Heidän arjen tekemisensä on niin laadukasta. Niihin seuroihin rakentunut kulttuuri on vuosien työn tulosta. He ovat tehneet asioita erinomaisesti, jotta he ovat saavuttaneet asemansa, Salmelainen huomauttaa.
– Tällä hetkellä me olemme päässeet vain tähän vaiheeseen. Yritämme joka vuosi parantaa niitä pieniä nyansseja, jotta olisimme organisaationa valmiita menestymään. Nyt me olemme HIFK:ssa luoneet viidessä vuodessa mahdollisuuden taistella finaalipaikasta ja siitä kirkkaimmasta. Sen taistelun olemme liian usein hävinneet.
Mainitut pienet nyanssit koostuvat Salmelaisen mukaan ensisijaisesti kolmesta osatekijästä.
– Niitä ovat fyysiset, pelilliset ja henkiset elementit. Olemme parantaneet todella paljon fyysisissä ja pelillisissä elementeissä. Peli oli aivan riittävää, jolla sijoituimme runkosarjassa toiseksi. Jäikö lopputulos tänä vuonna enemmän kiinni fyysisestä vai henkisestä puolesta, sitä en ole vielä ehtinyt analysoimaan.
– Aiemmin kyse on ollut enemmän henkisen puolen asioista. Sitä kautta on löydettävä ne keinot voittaa, jotta voisimme valjastaa senkin osa-alueen osaksi kulttuuriamme.
Välierätappio oli marraskuussa 2017 urheilutoimenjohtajaksi saapuneen Salmelaisen aikakaudella kolmas perättäinen. Entisen HIFK-pelurin menestysnälkää ruokkii nähdä se, ettei seuran kulttuuri ole siellä, missä se on ollut Kärpillä ja Tapparalla jo vuosia.
Salmelainen painottaa, ettei seurassa ole lepäilty.
– Vaikka olemme pystyneet kaksissa edellisissä välierissä Kärppiä vastaan olemaan pelillisesti parempia, he ovat pystyneet kääntämään heikommatkin pelinsä jatkoajalla voitoiksi. Ne ovat henkisiä asioita, ja niiden kanssa olemme tehneet todella paljon töitä.
– Meidän valmennuksemme on tehnyt hirvittävän duunin viimeisen kahden vuoden aikana juuri tuolla (henkisen kestävyyden) saralla. He ovat saaneet sen varmasti kulkemaan oikeaan suuntaan – ja juuri sen vuoksi usko menestykseen oli meillä tänä vuonna niin vahva, Salmelainen kuvailee.
Arvopohja
Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors. Kipua kaihtamatonta brändilätkää, jossa ei oteta taka-askelia. HIFK:n profiili on historiasta tuttu, mutta minne niiltä vaiheilta on nykyisin kuljettu? Onko lupaus HIFK-perheelle yhä niin selkeä, että sen voi juostessa lukea?
– Itse en ole brändistä puhunut, mutta se on varmasti asia, mistä ulkopuolella puhutaan. HIFK on iso seura, jolla on vahva kulttuuri ja logo. Maailma on muuttunut, mutta arvojen pitää näkyä seurassa edelleen – me emme ota taka-askelia, olemme taistelevia ja periksiantamattomia joka kerta, kun olemme jäällä, Salmelainen paaluttaa.
HIFK on voittanut runkosarjan historiassaan kerran. Salmelainen tiedostaa menneisyyden vaikeudet, mutta nyt arjen perustyöhön löytyi tuloksiin asti kantavaa tasaisuutta.
– Joukkue teki arvoilleen uskollisesti töitä. Uskon, että se näkyi myös ulkopuolelle. Jos mietitään vaikka Carl Brewerin aikoja, on tärkeää, että oma faijani (Tommi Salmelainen) ja kaikki seurassa koskaan pelanneet voivat kokea tämän yhä omakseen.
LUE MYÖS: Tapparalla edessä juhlakausi: Ismo Lehkoselta ja Lasse Kukkoselta isoja huomioita SM-liigajätistä – "Eivät tuoneet joukkueeseen mitään"
Sitkeys, valmius, voima, toveruus. Salmelainen listaa HIFK:n ydinarvot ja erittelee, miten ne konkretisoituivat tämän kauden joukkueessa.
– Tämä oli ihan pirun sitkeä joukkue. Oppimishalu, huolellisuus, uteliaisuus, keskittymiskyky, urheilullisuus, lajitaidot, elämäntavat, fyysinen kunto. Eli färdighet – valmius – se näkyi meistä varmasti ulos.
– Voima, rohkeus, avoimuus, rehellisyys, nöyryys. Annan sinun päättää, näkyivätkö nämä ulospäin? Minun on helppo sanoa, että ne kaikki näkyivät. Toveruus, yhteisöllisyys, hauskuus, kaikkien toimijoiden kunnioittaminen, vastuu itsestä, muista huolehtiminen, käytöstavat, sitoutuminen, seuraylpeys. Koen vahvasti, että kaikki nämä olivat tällä joukkueella hallussa. Ja juuri siitä kumpuaa se iso pettymys, kun emme päässeet sinne, minne jokainen halusimme.
Edellä kuvatun arvopohjan päälle Salmelainen valaa myös tulevan kauden joukkueen perustan.
– Nykypäivän jääkiekossa pelaajat vaihtavat seuroja todella paljon enemmän verrattuna 10-15 vuoden takaiseen. Miten saamme luotua sellaisen ympäristön, jossa yksilöt voivat kehittyä ja jonka nämä huippuluokan nykynuoret haluavat? Miten saamme heidät sitoutumaan toisiinsa, pelaamaan toisilleen, sitä kautta joukkueelle ja sitten myös seuralle?
– Viime kausi jäi koronan vuoksi kesken. Asioita on jatkettu sieltä tähän kauteen ja suunta on hyvä. Nyt sitä pitää vain entisestään vahvistaa ja uskoa, että asioita tehdään myös oikein. Kaikkea ei tarvitse aina räjäyttää, jos tulee pettymys.