Jääkiekkovalmentaja Sakari Lindforsin kasvoilla käy hymy, vaikka työt ovat tauolla ja seuraava pesti on vasta suunnitteilla. HIFK:n jäädyttämää numeroa 35 kantanut Lindfors pohtii maalivahdin tyyneydellä menneitä ja tulevaa. Hänen ja Jyrki Ahon valmentamiset päättyivät tylysti Villacherissa Itävallassa.
– On ollut hyvä vähän vetää happea ja katsoa tulevaisuuteen, Lindfors sanoo.
– Harmittaakin, koska onnistuimme muutostyössämme Itävallassa. Ja sitten tuli tämä korona, Jääkiekkoleijona numero 161 myöntää.
Päävalmentaja Ahon kontrahti katkaistiin potkuilla kesken kevätkautta. Torjujana kehut reflekseistään, ketteryydestään ja taiturimaisesta ennakoimisesta kerännyt Lindfors sai jatkaa koronaumpikujaan.
Kohta Lindfors tapittaa Kanadassa pelattavia 20-vuotiaiden MM-kisoja, nostalgisesti. Hän aloitti maajoukkueuransa vaahteralippuvaltiossa 35 vuotta sitten.
– Kiitos Hannu Jortikan, että valitsi minut. Jopa A-junnuista, en ollut pelannut pelin peliä Liigassa, Lindfors muistelee.
Teinit kehittyvät eri tahtia
Nuoret pelaajat eivät kehity tasatahtia. Lindforsillekin, 54, urkeni upea ja pitkä taival, vaikka hän ei kylpenyt valokeiloissa vielä teininä.
– Ei missään nimessä pidä miettiä niin, että jos ei ole jo esimerkiksi 16-vuotiaiden maajoukkueessa, ei voisi yltää vaikka mihin, Lindfors neuvoo.
– Toinen on jo murrosiässä pitkällä, toinen aluillaan. Mielestäni on jopa parempikin, ettei ole joka kissanristiäisissä nuorempana, jotta nälkä kasvaa, Lindfors sanoo.
