USA 1998. Ohjaus: Robert Redford. Käsikirjoitus: Eric Roth, Richard LaGravenese. Perustuu Nicholas Evansin romaaniin. Kuvaus: Robert Richardson, A.S.C. Leikkaus: Tom Rolf, A.C.E, Freeman Davies, Hank Corwin. Lavastus: Jon Hutman. Musiikki: Thomas Newman. Tuotanto: Robert Redford, Patrick Markey. Pääosissa: Robert Redford, Kristin Scott Thomas, Sam Neill, Dianne Wiest, Scarlett Johansson, Chris Cooper. Kesto: 160 min.
Robert Redford on käynyt kiinni Nocholas Evansin romaaniin hevosia poikkeuksellisesti ymmärtävästä miehestä tynnyri täynnä filmiä, sillä tämä hevos- ja ihmissuhdetarina on valmiina lähempänä kolmea kuin kahta tuntia. Hevoskuiskaajassa on paljon hyviä ja hyvin ajoitettuja kohtauksia, mutta kokonaisuus tuntuu ehkä kuitenkin lopulta liian pitkältä ja vain tunteiden pintoja silittevältä.
Teinityttö Grace (Johansson) joutuu elokuvassa pahaan onnettomuuteen hevosensa Pilgrimin kanssa, mikä jättää eläimen vauhkoksi hermoraunioksi ja tytön jalkapuoleksi ja niinikään henkisesti vammautuneeksi. Uraansa orientointunut äiti Annie (Scott Thomas) päättää lopulta irrottautua rutiinistaan ja kuskata hevosen ja tyttärensä New Yorkista erikoislaatuisen miehen hevoskuiskaaja Tom Bookerin (Redford) pakeille Montanaan lakimiesisä Robertin (Neill) jäädessä sekavien tunteiden vallassa kaupunkiin. Bookerin ranchilla alkaa hevosen lisäksi parantua myös ihmiset, mikä nostaa myös tunteet uuteen kukoistukseen.
Redford ei siis pidä kiirettä elokuvansa kanssa. Hän taustoittaa varakkaan nykkiläisperheen onnettomuudesta syntynyttä ahdinkoa melkoisen perusteellisesti. Hän saa sekä äidin että tyttären muokattua mahdollisimman koppaviksi maailman hetkellisiksi päähän potkimiksi ylemmän keskiluokan vangeiksi. Bookerin hevostilalla muuttuu taas puolestaan niin ihminen kuin hevonenkin. Äiti pehmenee ja tytär saa elämänilonsa takaisin. Itse hevospsykiatri löytää myös jo kadonneeksi luulemansa tunteet vastakkaisen sukupuolen kaksijalkaiseen edustajaan.
Hevoskuiskaajan ehdottomasti parasta ja ainutlaatuista antia ovat kohtaukset hevosten kanssa. Redfordin hidastempoinen kerronta toimii parhaiten verkkaisissa tunnelmissa, joissa mies ja hevonen viestittävät toisilleen muiden näkemättömiä ja kuulemattomia radioaaltoja. Hevonen on mystinen eläin, joka näin Redfordin kehystämänä muotoutuu kerrassaan kiehtovaksi.
Ihmissuhteiden verkko punotaankin sitten jo huomattavasti tutummalla maaperällä. Naisen tyytymättömyys kiireiseen uraelämään ja miehen loppumaton naisenkaipuu eivät anna odottaa juuri muuta kuin seisooko lopussa kiitos vai mikä. Kristin Scott Thomasin Annien rooli on poikkeuksellisen ristiriitainen, joka tekee henkilöhahmosta mielenkintoisen, mutta ei välttämättä miellyttävän. Robert Redford taas puolestaan tekee Tom Bookerista täydellisen rehellisen amerikkalaisuuden ikonin, jonka uljas katsanto ja poikkeukselliset kyvyt kumpuavat jo glorifioidusta rajaseudun asuttamisesta saadusta kuvasta. Gracen roolissa Scarlett Johansson tekee ihan kelpoisan kaaren runnellusta teinistä aikuisuuteen valmentautuvan pärjääjän.