Hevosharrastaja ihmettelee someraivoa – "Ei isoa eläintä takapihalle voi haudata"

Eilen useissa medioissa levisi kuva pääkaupunkiseudun Ämmässuon kaatopaikalta löydetystä hevosen raadosta. 

– Uutisten lopussa ihmiset haukkuvat hevosen pitäjät kylmiksi olennoiksi, kun dumppaavat heitä palvelleen hevosen tuosta vaan kaatopaikalle. Kysyn vaan, että minne eläin pitäisi viedä? hevosharrastaja Mari haastaa.

Hän itse joutui lähettämään hevosensa hätäteurastuksen päätteeksi Ämmässuon kaatopaikalle viisi vuotta sitten. Mari korostaa, että 500-700 kiloista eläintä ei voi haudata ihan takapihalle.

– Minulle Ämmässuo oli ainoa vaihtoehto, eikä se vähennä hevoseni ja minun välistä suhdetta mielestäni lainkaan. Sen takia tiedänkin, että hevosen omistaja on tällä hetkellä murheen murtama ja nyt joutunut vielä someraivon kohteeksi. Tuntuu kohtuuttomalta.

– Yhä suurempi osa hevosista asuu kaupunkien vieressä talleilla, josta niille on vuokrattu tilat. Pitäisi ymmärtää, että näiden hevosten omistajat asuvat kaupungeissa, usein vielä kerrostaloissa. Ei ole yksinkertaisesti mitään paikkaa mihin eläintä haudata. Totta kai maalla tilanne on eri, hän sanoo.

HSY kertoo, että kuollut hevonen oli tuotu kaatopaikalle keskiviikkona, eikä sitä vielä oltu siirretty kaivantoon kuvanottohetkellä. Pääkaupunkiseudulla ei ole muita vastaanottopaikkoja kuolleille eläimille.

– Satunnaisesti yhdestä kahteen hevosta kuukaudessa tuodaan tänne Ämmässuolle. Eläimet siirretään erilliseen kaivantoon ja peitetään. Peuroja ja hirviä tulee suurin piirtein saman verran, Ämmässuon jätteenkäsittelyn toimintavastaava Hannu Juntunen kertoo.

Teurastamon etsiminen vaikeaa

Marin hevonen jouduttiin aikoinaan lopettamaan yllättäen, jolloin hautaamista ei ehditty suunnittelemaan etukäteen.

– Järkevän matkan päästä teurastamon etsiminen on työlästä. Etelä-Suomessa siis, Pohjois-Suomessa tilanne on käsittääkseni vielä huonompi. Hevosen liha ei kiinnosta kuluttajaa, joten hevosen vastaanottavan teurastamon etsiminen on vaikeaa. Hevosta ei sinne automaattisesti saa, ja se pitää kuljettaa sinne elävänä, Mari nostaa esille.

Hän ei ymmärrä ihmisten kommentteja siitä, että eläin olisi hylätty kuin rukkanen kaatopaikalle. Mari korostaa, että hevosen hyvinvointi eliniän aikana on aina tärkeintä. Lisäksi kaatopaikalle ei niin sanottu dumppaaminen onnistu ihan noin vain 500-700 kiloisen eläimen kanssa.

– Jos eläin on kuollut, niin tarvitset nosturin, jolla nostaa hevonen, sen kuljetukseen kuorma-auton, näistä tulee kustannuksia. Sitten tarvitset eläinlääkärin lopettamaan eläimen. Kustannukset nousevat helposti yli 800 euroon. Ei se halvin vaihtoehto ole edes viedä kaatopaikalle. Ei niitä sinne vain jätetä, hän toteaa.

Suunnitellun lopetuksen kanssa on enemmän vaihtoehtoja.

– Ensimmäisen hevoseni hautasin meille maalle. Tein kuitenkin selvityksen pohjavesialueista ja selvitin asiat. Ison hevosen liikuttaminen on vaikeaa, saatikka kuolleen eläimen. Miten eläimen hyvinvointia edistetään sillä, että sitä roudataan kuolleena ympäri Suomea, hän miettii.