Helsinkiläinen Kim, 22, kertoo pelänneensä korona-aikana enemmän kuin koskaan – pyörätuolissa oleva riskiryhmäläinen jäi kuukausiksi kotinsa vangiksi

Helsinkiläinen Kim kuuluu koronaviruksen riskiryhmään. – Jos korona pääsis mun keuhkoihin. Se olis sitten mun kohdalla homma siinä. En oo koskaan pelännyt elämässä niin paljon kuin korona-aikana.

22-vuotias Kim Mabunga on viettänyt pitkän kevään ja alkukesän Helsingin Länsi-Pasilan kodissaan koronaviruksen aikana. Hän kuuluu harvinaislaatuista nemaliinimyopatiaa sairastavana henkilönä koronaviruksen riskiryhmään.

Nemaliinimyopatia on lihaksistoa heikentävä sairaus, joka on vienyt Mabungan pyörätuoliin ja erikoisjärjestelyjä vaativaan elämään. 

Elämä korona-aikana on ollut kaikkea muuta kuin helppoa pyörätuolissa olevalle riskiryhmäläiselle. Koronan saapuminen Suomeen on merkinnyt Filippiineiltä kotoisin olevalle Mabungalle lähes täydellistä sosiaalista eristäytymistä.

Tietotekniikkaan liittyvät työt hän on onneksi voinut tehdä etätyönä, mutta sosiaalisesti hän ei ole voinut olla millään tavoin normaalia elämää muistuttavissa kontakteissa ystäviinsä tai tuttuihinsa.

– Olen ollut lähes kolme kuukautta putkeen himassa, mikä on ollut henkisesti erittäin masentavaa. Pyörätuolissa olevana riskiryhmäläisenä en voi mennä yleisille paikoille hyppimään, kuten jotkut muut ihmiset on pandemia-aikana tehneet. 

Kasvomaski tiukasti mukana

Sosiaalista eristäytyneisyyden tunnetta on psykologisesti vahvistanut myös koronan tuoma voimakas epäluulo ihmisiä kohtaan. Mabunga ei sairautensa ja koronariskin vuoksi uskalla luottaa ihmisiin entiseen malliin pelätessään sosiaalisten kontaktien tuomia terveysriskejä.

Vasta viime viikkoina pandemian rauhoituttua Suomessa hän on uskaltautunut ulos kodistaan läheiselle ostoskeskukselle kauppaan, silloinkin tosin kasvomaski tiukasti päässä.

Nemaliinimyopatian osalta keuhkosairauden vaikutukset voivat olla useissa tapauksissa hengenvaarallisia. 

– En oo koskaan pelännyt elämässä niin paljon kuin korona-aikana, hän toteaa vakavasti.

Huoli sukulaisista

Korona-aika on asettanut rajansa Kimin ja hänen äitinsä Filippiinien visiiteille, joita on jouduttu siirtämään tulevaisuuteen, pandemian jälkeiseen aikaan.

– Meidänhän piti koronan alkuvaiheessa mennä pidemmäksi aikaa Filippiineille ja jäädä sinne kunnes pandemia hellittäisi. Se levisi kuitenkin niin nopeasti siellä, että oli järkevämpää jäädä Suomeen. 

– Oon ollut tosi yllättynyt siitä, kuinka laajalle se on siellä levinnyt, hän sanoo. 

Vaikka Suomessa korona on saatu toistaiseksi kohtuullisen hyvin aisoihin verrattuna moniin muihin maihin, Mabunga on silti huolestuneena seurannut pandemian maailmanlaajuista kehitystä.

– On tullut seurattua tilastojen nousuja ja laskuja melko tiiviisti. Toivottavasti korona poistuu mahdollisimman pian kokonaan.

Suomen ilmasto teki terveydelle hyvää

Siirtyminen tuhansien kilometrien päähän kylmään Pohjolaan asetti elämän aikanaan aivaan uuteen asentoon. Hän muistaakin hyvin vielä hyisen ensikosketuksensa Suomeen.

– Muutin marraskuussa 2011 Suomeen. Muistan vielä, kun äitini kanssa saavuimme ensimmäiseen kotiimme kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Uuden kotimme alakerrassa oli pitseria, josta meidän oli määrä saada kotimme avain. Olimme kuitenkin neljä tuntia etuajassa ja siinä sitten venasimme pitserian avautumista ihan jäässä.

Sittemmin Mabunga on löytänyt kuitenkin paljon positiivisia asioita Suomesta.

Hän on jo ehtinyt opiskella datanomiksi ja tehdä töitä Helsingin kaupungille. Suomen kieltäkin hän on puhunut jo pitkään miltei täydellisesti.

Suomesta onkin selkeästi tullut hänelle uusi kotimaa, vaikka hän kokeekin Filippiinit edelleen läheiseksi lukuisten lapsuuden muistojen kautta. 

– Erityisesti ikävöin mummiani ja sukuani Filippiineilltä. Yritämme päästä käymään siellä kerran vuodessa. Muuten olen tyytyväinen elämään Suomessa. Täällä on hyvät palvelut, tosi siistiä, hän kuvailee.

– Ja vaikka en Suomen kylmästä ilmasta niin välitäkään, niin toisaalta kuivempi ja kylmempi ilma oikeestaan pelasti mut. Minulla oli tosi paha astma Filippiineillä, joka loppui, kun olimme asuneet jonkin aikaa Suomessa. Filippiinien ilmasto on tosi kuumaa ja kosteaa, mikä ei sopinut astman takia, mutta Suomessa tilanne on ollut onneksi toisin. 

Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on osa kurssin lopputyötä. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja