Jäikö Trumpin farssista käteen yhtään mitään, ihmettelee MTV Uutisten kolumnisti ja monivuotinen kirjeenvaihtaja Helena Petäistö kolumnissaan.
Yhdysvaltain presidentti ja wannabe-rauhannobelisti Donald Trumpin ohjaama toista viikkoa kestänyt suuri geopoliittinen näytelmä osoittautui lopulta flopiksi, joka sai farssin piirteitä.
Nyt pitäisi jo viimeinkin ainakin uskoa se, ettei Venäjän diktaattori Vladimir Putin todellakaan halua rauhaa.
Jos William Shakespeare kirjoittaisi uudelleen menestysnäytelmänsä Paljon melua tyhjästä, hän löytäisi kaikki elementit runsaan viikon kestäneistä, koko maailmaa jännityksessä pitäneistä "rauhanponnisteluista".
Nyt saakin ihmetellä, mitä farssista oikeastaan jäi käteen vai jäikö mitään.
Lue myös: Helena Petäistön kolumni: Eurooppa joutui hyväksymään sovun, joka muistuttaa suojelurahan maksamista
Samalla jännitetään sitä, minkä siirron Trump päättää lopulta tehdä kahden viikon päästä.
Aivan niin, jälleen kerran eletään kahden viikon syklissä, jollaisia Valkoisen talon isäntä jatkuvasti antaa Kremlin kamulleen, jotta tämä saa taas lisäaikaa tappaa siviilejä Ukrainassa.
Juuri niitä, joiden tappamisen Trump vakuuttaa haluavansa lopettaa.
Trump on nimittäin etukäteen ilmoittanut, että kahden viikon kuluttua hän valitsee kolmesta vaihtoehdosta. Ne ovat Yhdysvaltain Venäjälle asettamat massiiviset pakotteet, massiiviset tullit tai sitten ei yhtään mitään. "Dasvidanja! Hyvästi! Jos ette ymmärrä solmia rauhaa ponnisteluistani huolimatta, pitäkää tunkkinne!"
Lue lisää: Helena Petäistön kolumni: Apua! Ukrainan pahin painajainen on toteutumassa
Melkein tekisi mieli veikata tuota viimeistä vaihtoehtoa, mutta todennäköisesti pakkomielle rauhannobelin tavoittelemisesta saa Trumpin valitsemaan neljännen vaihtoehdon, mikä se sitten onkaan. Ailahtelevainen mieli varmasti keksii vielä jotakin.
Sitä odotellessa Euroopan ei auta muuta kuin yrittää pitää Atlantin takainen tuuliviiri edes jollakin tavoin länsileirissä ja valmistella itse vakavissaan turvatakuita Ukrainalle, että ainakin siltä osin sotaa käyvälle maalle annetaan edellytykset lähteä hieromaan rauhaa, kun se hetki koittaa.
Vain runsas viikko sitten Eurooppa vielä todellakin jännitti sitä, onnistuisiko Trump pitämään rehvakkaat sanansa ja puristamaan Putinin tulitaukoon uhkailemalla tätä kovilla lisäsanktioilla.
Mutta olisihan se pitänyt arvata, että se oli silkkaa toiveajattelua ja pasmat olivat pahasti sekaisin, kun lähtiessään Alaskaan neuvottelija sanoi menevänsä Venäjälle.
Mikään ei ole muuttunut Trumpin maantiedon tuntemuksessakaan siitä, kun hän ensimmäisen virkakautensa aikana Putinin kanssa järjestettyyn Helsingin huippukokoukseen mennessään oli siinä luulossa, ettei Suomi ole itsenäinen maa.
Lue lisäksi: Helena Petäistön kolumni: Macchiavellin metodi puri Trumpiin
Alaskan huippukokous olikin Putinin riemuvoitto ja Trumpin rökäletappio.
Eurooppa oli asettanut mielessään korkeat toiveet tälle yllättävälle huippukokoukselle: Siellä piti vähintäänkin sopia tulitauosta, mutta mahdollisesti myös alustavasti turvatakuista sekä siitä, ettei minkäänlaisista alueluovutuksista neuvoteltaisi ilman Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyä.
Tosin vahvaa epäilystä herätti osapuolten eriparisuus. Trumpin kilpailija, Yhdysvaltain demokraattipuolueen ehdokas Kamala Harris oli varoittanut jo presidentinvaalikampanjassaan, että Putin hotkaisee Trumpin lounaakseen.
Ja juuri niinhän siinä kävi. KGB:n koulima piinkova diktaattori päihitti newyorkilaisen kiinteistömaailman kasvatin 10–0.
Ei auttanut, vaikka Trump levitti Putinille punaisen maton ja katkaisi näyttävästi lännen tälle asettaman kolmen ja puolen vuoden paitsion viitaten kintaalla kansainvälisen tuomioistuimen pidätysmääräykselle.
Lue myös: Orpo: Rauhan saaminen Ukrainaan näyttää tällä hetkellä todella vaikealta
Mitä Alaskan huippukokouksen suljettujen ovien takana lopulta tapahtui, se paljastuu vielä jonakin päivänä. Joka tapauksessa kesken kolmituntisen session tulivat kokoushuoneesta ulos tutisten Trumpin Venäjä-erikoislähettiläs Steve Witkoff sekä Valkoisen talon tiedottaja Karoline Leavitt, molemmilla kasvot kalpeina ja silmät kauhusta pyöreinä.
Aivan samoin kävi vuonna 2007 myös Ranskan presidentti Nicolas Sarkozylle G8-huippukokouksen yhteydessä Saksan Heiligendammissa, jossa Sarkozy tuli ulos kahdenkeskisestä ensitapaamisestaan Putinin kanssa niin järkyttyneenä, ettei hän sen jälkeen kyennyt pitämään lehdistötilaisuutta.
Tiettävästi Ranskan presidentti oli nostanut maiden välisiä suhteita hiertäneen kissan pöydälle omaan suorasukaiseen tyyliinsä, jonka jälkeen Putin oli kysynyt katupojan elkein, oliko siinä kaikki ja käskenyt tämän tukkia turpansa.
Sen jälkeen Putin oli yhtä herttaisesti uhannut murskata Sarkozyn tuusan nuuskaksi, jollei tämä muuta äänensävyään.
Lue lisää: Trump: Seuraavat kaksi viikkoa näyttävät suunnan Venäjän ja Ukrainan neuvotteluissa
Alaskassa meni amerikkalaisilla niin luu kurkkuun, että ohjelmassa ollut lounas jäi kokonaan tarjoilematta. Niin jäivät syömättä menuun hienosti ranskaksi painetut Filet mignon ja Crème brûlée.
Niin jäi myös antamatta Putinille varattu Yhdysvaltain symbolia, kotkaa, esittävä pöyhkeä pöytäkoriste. No, se olisikin tainnut päätyä jonkun datsan peräkamariin.
Tiedotustilaisuudessa nähtiin itsevarmuutta puhkuva Putin, joka protokollan vastaisesti astui ensimmäisenä huoneeseen ja puhui ensimmäisenä ja puolta pitempään kuin itse isäntä.
Leveästi hymyilleen Putinin kolme tuntia aiemmin punaisella matolla vastaanottanut Trump oli nyt, jos ei aivan yhtä järkyttynyt kuin Sarkozy aikoinaan, niin haudanvakava ja vähäsanainen.
Putin oli taas onnistunut hypnotisoimaan Trumpin tanssimaan pillinsä mukaan.
Lue lisäksi: Putin kehuu Trumpia: "Vihdoin valoa tunnelin päässä"
Seuraavana päivänä ehätti Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio selittämään, ettei Putinin päämääränä suinkaan olekaan pelkkä rauha Ukrainan kanssa, vaan että Kremlin valtias haluaa muuttaa kokonaan kylmän sodan jälkeisen maailmanjärjestyksen ja hajottaa Naton, jota ei hänen mielestään enää edes tarvita.
Se sai Euroopan keräämään rivinsä, varsinkin, kun Trump, joka ei kyennyt kääntämään sodan aloittaneen Putinin päätä, päätti taas jälleen kerran painostaa sodan uhria, Zelenskyiä.
Niin Washingtonissa odotti maanantaina uskomattoman näytelmän toinen näytös, johon Zelenskyä tukemaan saapuivat Euroopan neljän suuren eli Ranskan, Saksan, Britannian ja Italian päämiehet, EU-komission ja Naton johtajat, sekä Trumpin golfkaveri, Suomen presidentti Alexander Stubb.
Koko päivä oli yhtä farssia Washingtonissa, jossa diplomatia merkitsee nykyään samaa kuin imartelu, mielistely ja nöyristely.
Zelenskyi, jonka kannatus kotimaassaan on huikeat 73 prosenttia, sai sentään tällä kertaa asiallisen kohteliasta käyttäytymistä Trumpin mediasirkuksessa, jossa suuri osa tapaamisajasta kuluu tv-kameroiden ja siis koko maailman edessä livenä. Valkoisen talon tosi-tv:n studiona toimiva Oval Office olikin saanut lisää prameutta uusista kultakoristeista.
Lue myös: Tutkijalta kyyninen arvio Putinin suunnitelmasta
Koko maailman ja varsinkin Euroopan odottamasta tapaamisesta tuli näytelmään outo kohtaus, jossa Trump mainosti poikansa saamaa golfpalkintoa, Washington DC:n nykyistä turvallisuutta iltaisin, perinteisen vaaliuurnilla äänestämisen paremmuudesta sähköiseen äänestämiseen verrattuna ynnä muuta yhtä kaukana Ukrainan sodasta olevaa toisarvoista asiaa samalla, kun media sai kuulla kunniansa siitä, että puhuu pahaa presidentistä.
Zelenskyi-paran selvittyä hengissä kiitellen, mutta tinkimättä sekä tosi-tv-osuudesta että suljettujen ovien sisällä käydyistä keskusteluista, joissa levitettiin jo Ukrainan karttaa, saivat Euroopan muut johtajat saapua paikalle.
Yllättäen tässä lajissaan ainutlaatuisessa huippukokouksessa oli isäntä aurinkoisella tuulella. Taas tulivat tv-kamerat huoneeseen ja Euroopan johtajat pitivät huolen siitä, että Trump sai haluamaansa kiitosta ja kunnioitusta tv:tä suorana katsovien äänestäjiensä silmissä.
Euroopan nokkamiehet korostivat kolmikantaneuvottelujen tärkeyttä Trumpin, Putinin ja Zelenskyn välillä.
Mutta myöhemmin, kun Trump kävi kesken kokouksen pirauttamassa Putinille, muuttuivat suunnitelmat taas: Ensin järjestettäisiinkin Zelenskyn ja Putinin tapaaminen ja sitten vasta kolmikantaneuvottelut.
Taas oli Putin kääntänyt Trumpin päätä ihan niin kuin häntä lystää.
Lue lisää: WSJ: Yhdysvallat estänyt Ukrainaa kuukausien ajan käyttämästä pitkän kantaman ohjuksia Venäjän rajojen sisälle iskemiseen
Jo talonpoikaisjärjellä on aivan mahdotonta kuvitella, miten kahden katkeran verivihollisen tapaaminen voisi mitenkään toteutua ilman sitä edeltäviä kolmikantatreffejä rauhanvälittäjän, tässä tapauksessa Trumpin kanssa.
Ja niinhän siinä sitten kävikin, että Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ilmoitti vähän myöhemmin, että Putinin ja Zelenskyin tapaamista on täysin mahdoton järjestää, kun Zelenskyi kuulemma kieltäytyy kaikesta.
Niinpä niin. Venäjä on tunnetusti mestari paitsi itse neuvottelujen pitkittämisessä, myös neuvotteluja edeltävissä neuvotteluissa niiden ennakkoehdoista.
Farssi siis vain jatkuu, eikä loppua näy. Ranskan entisen Washingtonin suurlähettilään Gérard Araud’n mielestä kummankaan, sen paremmin Alaskan kuin Washingtoninkaan huippukokouksen tarkoituksena ei ollut johtaa yhtään mihinkään.
Hänen mukaansa Trump ei välitä edes valmistella huipputapaamisia, vaan hän vain saapuu niihin huolettomasti kädet taskussa kysyä tokaisten vastapuolelta: "Mitä sinä oikein haluat?"
Araud ei siis pidä Trumpin tapaa toimia mitenkään vakavasti otettavana, sillä neuvottelut vaativat aina pitkää ja huolellista valmistelua.
Lue lisäksi: Stubb Ylellä: Trumpilla enteilyä kärsivällisyyden loppumisesta Putiniin
Trumpin toilauksiin jo tottuneena on helppo yhtyä Araud’n arvioon. Sen sijaan Suomen presidentin Valkoisen talon pöydässä esittämä viittaus hopeareunukseen ratkaisussa, johon Suomi pakotettiin vuonna 1944, kuulosti hyvin oudolta ja ontuvalta.
Yksin jääneen Suomen kohtalonahan oli sanelurauha alueluovutuksineen eli juuri se, minkä Ukraina ja myös niin sanottu halukkaiden koalitio, johon Suomikin kuuluu, haluavat ehdottomasti välttää.
Ei siis ihme, että Venäjällä Stubbin viitaus otettiin heti innokkaasti vastaan aina ulkoministeri Lavrovia myöten. Sitä paitsi Suomen silloinen kohtalo merkitsisi Ukrainalle kovia sotakorvauksia, Venäjän valvontakomissiota Kiovassa sekä Zelenskyn asettamista oikeuteen presidentti Risto Rytin tavoin.
Lue myös: Trump: Venäjälle ehkä massiiviset pakotteet – tai ei yhtään mitään
Jopa yleensä huonosti Suomen historiaa tuntevan Ranskan arvostetuin Venäjä-asiantuntija, Sorbonnen yliopiston tutkija Françoise Thom kirjoitti viime vuonna, että yksi Euroopan suurimpia häpeäpilkkuja on Suomen jättäminen yksin vuonna 1944.
Trumpin kykyjä taas panee entistä enemmän epäilemään se seikka, ettei hän tunnistanut golfkaveriaan, vaikka Stubb istui pöydässä melkein häntä vastapäätä. Sellaista tapahtuu usein vanhainkodeissa.