Eurooppa saa huokaista syvään helpotuksesta kuluneen viikon Nato-huippukokouksen jälkeen, sillä Yhdysvallat saatiin pysymään kelkassa ja artikla 5. voimissaan. Kun tärkein kerran saavutettiin, on typerää mekastaa keinoista, joilla Naton status quo saatiin pysymään, kirjoittaa toimittaja Helena Petäistö.
Väärin sammutettu!
Voi, mikä mekkala siitä alkoi ei vain Suomessa, vaan myös muualla Euroopassa, kun paljastui, millaisen iljettävän imartelevan tekstiviestin Naton pääsihteeri Mark Rutte oli lähettänyt Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille tämän lähtiessä Atlantin ylittävälle lennolle kohti Haagia ja Naton kriittistä huippukokousta, jota puolustusliiton eurooppalaiset jäsenet olivat valmistelleet huolellisesti kuukausikaupalla.
Kuinkas ollakaan juuri silloin käteeni osui mainio muistelmateos nimeltä Yläkerran ylhäisyys, jonka oli aikoinaan kirjoittanut legendaarinen suomalaissuurlähettiläs ja yksi maamme diplomatian pioneereista, Ilkka Pastinen.
Harvinaisen suorasanaisen suurlähettilään opusta kannattaakin lukea näinä hurskastelevan kauhistelun päivinä:
"Hrustshev tarjosi päivällistä Kekkosen kunniaksi neuvostohallituksen vasta valmistuneessa vieraspalatsissa Lenin-vuorilla samalla paikalla, josta Napoleon aikoinaan katseli palavaa Moskovaa. Elettiin vanhaa hyvää aikaa – viina virtasi vapaasti. Tunnelma parani ryyppy ryypyltä, ja sen myötä isäntä ja kunniavieras yltyivät tosi kilpaan puheiden pidossa.
Aihe oli aina se yksi ja sama: rauha ja ystävyys. Niin olivat myös puheiden loppuhuipennukset: Dadna, malja pohjaan, eli nyt ryypätään, kuten toveri Gogol, tulkki Tehtaankadulta, paremman puutteessa kehotuksen käänsi.
Hrustshev on Kremlin todellinen valtias – muu on kulissia. Kun isäntä puhuu – ja hän puhuu taukoamatta – muut ovat hiljaa. Isännän ääni puhuu mahtavan etuoikeudella ja hieman alentuvasti pienemmilleen. Mutta Kekkonen pitää hyvin puolensa. Hän ei jää debatissa toiseksi. Kaikki käy näennäisen huumorin merkeissä, tunnelma kohoaa, ja vodka balsamoi haaavat.
Mitä tahansa hyviä ominaisuuksia Hrustshevilla onkin, tahdikkuus ei niihin kuulu. Miten tahansa, suomalaisen seurueen jäsenet eivät provosoidu. He eivät sano sitä eivätkä tätä ainakaan ääneen, vaan pysyttelevät varovasti hiljaa.
Hrustshev on suoraan sanoen ruma kuin rantapiru: suuri pyöreä pää kasvaa kuin valtaisa kaalinkupu suoraan hartioista. Kekkonen on ulkoiselta olemukseltaan Hrustshevin vastakohta: pitkä, solakka, suoraryhtinen, urheilijan treenattu vartalo, puku kuin räätälin mallinukella. Pitkä ja pätkä!
Kun herrat siinä pomppaavat vuoron perään pystyyn puheita pitämään ja maljoja juomaan kuin vieteriukot laatikosta, yleisö varmaan purskahtaisi nauruun, ellei tilaisuus olisi niin tärkeä."
Niin että, jos joku on Suomessa unohtanut, niin kaikkeen sitä on jouduttu ja paljon nielemään, eikä loppua ollut silloin näköpiirissä.
Nyt sentään tiedämme, ettei Trumpin arvaamattomia oikkuja tarvitse kestää loputtomiin, joten pidetään nyt vain vanhaan tapaan mölyt mahassa ja imarrellaan Trumpia, kun se keino kerran tepsii.
Ja mitä häpeämistä siinä on? Enemmänkin se kertoo imartelun kohteesta, jos häneen puree niin läpinäkyvä lässytys kuin Rutten tekstarista luettiin.
Ja purihan se, kun Trumpin piti se välittömästi lähettää somessa koko planeetan nähtäväksi:
"Donald, Sinä olet johtanut meidät hyvin hyvin tärkeään hetkeen Amerikassa ja Euroopassa ja maailmassa. Sinä saavutat jotakin sellaista, mitä kukaan aiempi Yhdysvaltain presidentti ei ole vuosikymmeniin kyennyt tekemään."
Voisi lyödä vaikka vetoa, että juuri tuo kohta oli Rutten paras veto. Trump tuskin inhoaa muita enemmän kuin Barack Obamaa ja Joe Bidenia – ja nyt se vanha Eurooppa on niin ihana, että pitää häntä heitä parempana. Vau!
Ja Rutte vain lisää pökkyä pesään: "Eurooppa maksaa ISOSTI niin kuin sen pitääkin, ja se on Sinun voittosi!"
Ja kaiken tämän soopan on kirjoittanut sellainen tiukkapipo kuin Hollannin hallituksen entinen pitkäaikainen päämies, yksin elävä askeetti, pääministerinäkin polkupyörällä töissä käynyt protestantti, joka päihitti jopa suomalaiset nuukuuden ja tarkan markan vaatimisessa ja muiden kovistelussa kaidalle tielle.
Nyt hän kiittelee Trumpia siitä, että tämä suuressa viisaudessaan pakottaa eurooppalaiset panemaan rahaa ISOSTI puolustukseensa. Rutte on joutunut opettelemaan jopa trumpilaisen tavan käyttää isoja kirjaimia tekstiviesteissään.
Kaikkihan toki muistavat, että juuri näin opetti toimimaan itse Niccolò Macchiavelli, kuuluisa 1400-luvun firenzeläinen filosofi ja valtiomies, josta uuden ajan valistusfilosofit inspiroituivat ja jonka tekstit kuuluvat yhä aloittelevan poliitikon lukemistoon.
Renessanssiajan raakuudet vaativat myös rajuja otteita, mutta Macchiavellin tunnetuin opetus siitä, että tarkoitus pyhittää keinot, pätee yhä.
Sitä noudatti Suomi pakon edessä kylmän sodan aikana pokkuroidessaan suuressa ystävyydessään Neuvostoliiton edessä. Sitä tekee nyt Eurooppa Yhdysvaltain suuren narsistin kanssa yhtä lailla pakon edessä, kun on kysymys Euroopan olemassaolon taistelusta imperialistisen Venäjän uhan edessä.
Psykologit ohjeistivat jo vuonna 2018 Ranskan presidentti Emmanuel Macronia, joka oli Euroopan päämiehistä ensimmäinen, jonka Trump halusi tavata kahden kesken: imartelu on ainoa keino käsitellä narsistia!
Ja toiseksi: ihan oikeassahan Trump on siinä, että Euroopan on kannettava vastuu omasta puolustuksestaan.
Muuten meidät hukka vie, kun Venäjällä on vallassa verenhimoinen diktaattori, joka elää menneisyydessä ja haluaa palauttaa imperiumin vanhat rajat.
On Suomen onni, että Trump panee järjestykseen niitä eurooppalaisia puolustusliiton jäseniä, jotka ovat kaukana itärajasta. Espanja on saanut Euroopan unionilta yllin kyllin apua koronapandemian jälkeen ja pannessaan talouttaan kuntoon. Nyt on sen vuoro kantaa kortensa yhteiseen kekoon, kun itärajalla olevat maat ovat uhattuina.
Imartelun lisäksi Trumpiin näyttää onneksi purevan kuninkaallinen loisto, onhan hän itse julistautunut vaatimattomasti sekä kunkuksi että paaviksi.
Jos joku jo luuli, että Euroopan kuningashuoneet ovat jotenkin passé, mennyttä aikaa, siinä hän erehtyy pahasti.
Trumpin mieleen on selvästi vuosisatoja vanha perinne lahjoa ruhtinaita. Putin ehti jo muistaa Trumpia hänestä teettämällään muotokuvalla ja kuulemma jopa esirukouksilla, mutta onneksi Euroopassa riittää kuningashuoneita, jotka tietävät, miten käsitellä tapausta.
Vain vähän aikaa sen jälkeen, kun miljoonat amerikkalaiset olivat osoittaneet mieltään ympäri maata "No king!" -iskulauseella, ottikin Hollannin kuningashuone Trumpin vastaan Haagin loisteliaassa Huis ten Bosch -kuninkaanlinnassa.
Etenkin argentiinalaissyntyisen kuningatar Maximan kerrotaan hurmanneen Trumpin, mutta kemiat ovat toimineet erinomaisesti myös kuningas Willem-Alexanderin kanssa.
Hyvää tuuriakin oli tällä kertaa Trumpin kanssa siinä, että hänen yllätysiskunsa Iraniin onnistui ainakin hänen omasta mielestään loistavasti, ja hän oli jo siitä syystä hyvällä tuulella Haagiin saapuessaan.
Onneksi eksperttien epäilevät arviot iskujen tehokkuudesta eivät ehtineet pilata hänen hyväntuulisuuttaan, sillä myös sen eteen olin tehty töitä, ettei Naton huippukokous olisi liian pitkä lyhytjännitteiselle ja kärsimättömälle suurvaltajohtajalle. Trumpin poistuminen kaksipäiväisestä G7-huippukokouksesta edellisviikolla oli hyvä opetus; nyt sitä riskiä ei otettu.
Kyseessä olikin Naton historian lyhin huippukokous. Se alkoi päivällisellä kuninkaanlinnassa, ja poikkeuksellisesti mukana olivat myös hallitusten ja valtionpäämiesten kauniimmat puoliskot.
Rouvien mukanaolo oli varmin keino pitää pöytäkeskustelut pois ikävistä aiheista. Tosin Melanie Trump ei ollut paikalla, mutta kaunis kuningatar paikkasi aukon täydellisesti.
Ukrainan presidentti Volodimir Zelenskyi puolisoineen oli mukana vain päivällisellä, mutta ei tällä kertaa itse huippukokouksessa, ettei se vain olisi liikaa herkkähipiäiselle Trumpille, joka ei suoranaisesti rakasta Zelenskyiä.
Lopulta Zelenskyin ja Trumpin välinen kahdenkeskinen tapaaminenkin järjestyi, ja Trump luonnehti tapaamista hyväksi somessa.
Huippukokous taputeltiin tarkoituksella valmiiksi kahdessa ja puolessa tunnissa ennen kuin Valkoisen talon valtiaan ote ehtisi herpaantua ja lapsen mieli muuttua.
Ai niin, tosiasiassahan Rutte keksi vielä nimittää Trumpia hellyttävästi "daddyksi", isukiksi taisteleville Israelille ja Iranille. Siitäkin tuli lisäpisteitä Euroopalle.
0:17
Näillä kaikilla kommervenkeilla varmistettiin, että Trump pani nimensä huippukokouksen loppuasiakirjaan, joka sisälsi lopulta kaiken sen, mikä oli Euroopalle tärkeää: Yhdysvallat pysyy sotilasliitossa ja osallistuu Euroopan puolustamiseen eikä lipsu artikla 5:n velvoitteesta, vaan rientää apuun, jos jonkun jäsenen kimppuun hyökätään.
Venäjä pysyy myös Trumpin allekirjoituksella vihollisena, vaikka Trump onkin ehtinyt nimittää Putinia ystäväkseen. Myös Ukrainan auttaminen kirjattiin loppuasiakirjan.
Vastapainoksi Yhdysvallat sai Euroopan maiden ja Kanadan sitoutumisen Trumpin vaatimaan viiden prosentin osuuteen bruttokansantuotteesta puolustusmenoihin vuoteen 2035 mennessä.
Trump pakotti Euroopan siihen, mihin sen olisi pitänyt kyetä jo aiemmin ja ihan omin nokkineen. Näin ovat Naton eurooppalaiset kenraalit vaatineet jo pitkään.
Trump ylisti hippukokousta historialliseksi ja fantastiseksi, sanalla sanoen voitoksi hänelle itselleen: Matka oli pitkä, mutta kannatti tulla! hän hehkutti.
Ja kyllä sen ymmärtää, sillä kun ensin miljoonat amerikkalaiset osoittavat mieltään häntä vastaan ja sitten 45 miljoonaa dollaria maksanut sotilasparaati hänen syntymäpäivänään Washingtonissa on tylsyydessään niin suuri fiasko, että kansa nauraa ja raivoaa, siinä ei auta enää paraatista vastanneen puolustusministeri Peter Hegsethin haukkuminen pataluhaksi.
Ei, vaan siihen tarvittiin kaksi mahtavaa voittoa; Iranin pommitusten onnistuminen ainakin omasta mielestä sekä pieni Nato-huippukokous, jossa eurooppalaiset suostuivat vaadittuun taakanjakoon puolustusmenoista.
Niin, ja totta kai, se upea päivällinen ja yöpyminen ja vielä aamiainenkin Hollannin kuninkaanlinnassa. Vain ja ainoastaan hänelle, Donald Trumpille, eikä kenellekään muulle!
Lopuksi onkin ihan pakko muistuttaa ja alleviivata sitä, että ihmekös tuo, sillä kyseessähän on kuningas, jonka suonissa virtaa suomalaista verta!
Kyllä vain, onhan tämä Willem-Alexander aina niin rennon ja hyväntuulisen näköinen. Hän on todellakin Euroopan kuninkaista kautta aikojen ainoa, jolla on sukujuuria Suomessa.
Hollannin edesmenneen kuningatar Beatrixin puoliso, Willem-Alexanderin isä, kreivi Clas van Amsbergin taustalta löytyy nimittäin suomalainen sotamarsalkka, kreivi Niiles Tuurenpoika Bielken, jonka puoliso oli Porin kreivitär Eeva Kustaantytär Hornin nuorin tytär.
Näin se on maailma pieni! Eipä osannut Porin Eeva aavistaa, että hänen sukulaisensa pääsee vielä viihdyttämään maailman mahtavinta suurvaltajohtajaa ja siten pelastamaan koko Euroopan.