Helena Petäistön kolumni: Tapahtui juuri se, mitä Putin on kaiken aikaa odottanut – Kreml hykertelee Macronin häviölle

Presidentti Emmanuel Macron pysyy kyllä yhä Ranskan ulkopolitiikan johtajana, mutta vaalitulos heikentää hänen mahdollisuuksiaan vetää uudistuksia paitsi Ranskassa myös Euroopan Unionissa.

Viisi vuotta sitten Venäjän presidentti Vladimir Putin ei kovista yrityksistään huolimatta onnistunut estämään Macronin nousua valtaan. Kremlin massiiviset trollaukset epäonnistuivat pahan kerran, sillä Venäjällä ei vielä silloin tunnettu tarpeeksi hyvin ranskalaisten muista poikkeavaa nettikäyttäytymistä.

Sen sijaan Putinin taktiikka nakertaa länsimaisia demokratioita ja Euroopan unionia sisältä päin onnistui sekä Donald Trumpin valtaan nousussa Yhdysvalloissa että Britannian EU-erossa, brexitissä. Ja myöhemmin alkoi trollaus onnistua Ranskassakin, kun keltaliivit saivat maan niin sekaisin, että loppuvuodesta 2018 Macronilla oli jo varasuunnitelma laajan kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustamisesta, jos rajuissa mielenosoituksissa tulisi kuolonuhreja.

Syväkurkkujen mukaan Macron on nyt yhtä neuvottomassa tilassa kuin keltaliivien kanssa neljä vuotta sitten. Viime sunnuntain vaalitappio oli hänelle tiettävästi yhtä suuri yllätys kuin silmittömät väkivaltaisuudet aikanaan. Vasta toissa viikolla kahden kierroksen välissä hänelle alkoi liian myöhään valjeta, että peli on menetetty. Siitä huolimatta hän piti kampanjoinnin sijasta kiinni sovituista matkoistaan Georgiaan ja Moldovaan sekä ennen kaikkea Ukrainaan.

Nähtävästi Macron uskoi, että vahva esiintyminen Ranskan rajojen ulkopuolella sodan jyllätessä Euroopassa olisi kansalaisten silmissä parasta kampanjointia. Mallia otettiin oitis Yhdysvalloista, jossa presidentillä on tapana antaa lausuntoja lentokoneensa Air Force 1:n ovella sinne menevien portaiden yläpäässä lähtevän koneen moottorien jo käydessä. Koneen oven suussa ennen lähtöään Macron varoitti dramaattisesti: "Ranska ei saa lisätä epäjärjestystä tilanteessa, jossa koko maailmanjärjestys on koetuksella."

Viikko sitten satuin olemaan Itävallassa. Tiistaiaamuna Wienin katedraalin aukiolla lehtipinoista erottautui Saksan valtalehti Frankfurter Allgemeine Zeitung, jonka etusivulla oli melkein kannen levyinen Macronin kuva ranskakielisellä otsikolla ”Perdu” – ”Hävinnyt”. Lehti kertoi huolestuneena siitä, miten suureen naapurimaahan on tulossa paitsi EU-vastainen myös kaikkien aikojen saksalaisvihamielisin kansalliskokous.

Lue myös: Macronin tukijat menettivät enemmistöaseman Ranskan parlamentissa – äärioikeistolle valtava loikka

Ranskan nykyisen viidennen tasavallan presidenttivetoisessa poliittisessa järjestelmässä valtionpäämies tarvitsee taakseen kansalliskokouksen ehdottoman enemmistön voidakseen hallita. Macronin puolueelta ja sen apupuolueilta jäi puuttumaan peräti 44 paikkaa ehdottomasta enemmistöstä. Kun sama tapahtui edellisen ja ainoan kerran 1980-luvulla, oli vajaus vain 13 paikkaa. Kun kyseessä on maailman vaikeimmin hallittava kansa, on Macronilla kaikki syyt olla huolissaan.

Ja niin on Euroopallakin, kun Venäjän hyökkäyssodasta huolimatta ranskalaiset äänestivät itselleen sellaisen kansalliskokouksen, jossa Putinin kannattajat saivat vahvan aseman. Jo vaalien ensimmäisellä kierroksella EU-skeptiset ja Nato-vastaiset ehdokkaat niin äärioikealta kuin äärivasemmalta saivat yhteensä 57 prosenttia äänistä. Nämä kansanedustajat  ovat omiaan lyömään kiilaa EU-maiden tähänastiseen hämmästyttävän yhtenäiseen rintamaan Venäjää vastaan. Eli juuri se, mitä Putin on kaiken aikaa lännen demokratioilta odottanut, saattaa toteutua Ranskassa, jossa hänelle myönteiset kansanedustajat alkavat johtaa tärkeitä valiokuntia ja kansalliskokous livetä Ukrainan tukemisesta.

Lue myös: Macron: Oppositioryhmät valmiita yhteistyöhön "tärkeissä asioissa"

Myös Macronin aloittama  kunnianhimoinen EU:n tiivistäminen ja vahvistaminen on vaarassa jäädä toteutumatta tai ainakin pahasti puolitiehen. Juuri tällä kriittisellä hetkellä, jolloin EU teki historiallisen päätöksen ottaa Ukraina jäsenyysehdokkaiden joukkoon, menettää  unionin puolesta tarmokkaimmin ponnisteleva johtaja tuen kotimaassaan ja mahdollisuuden jatkaa unionin johtamista Angela Merkelin poistuttua kuviosta.

Kun Macron puhui toukokuussa EU:n tulevaisuuskonferenssin yhteydessä EU-parlamentissa Strasbourgissa, hän korosti sitä, että juuri nyt on aika toimia vahvasti, edetä nopeasti ja tavoitella suuria. Mutta Ranskan vaalituloksen myötä pakostakin Macronin vahvuus haurastuu, vauhti hidastuu ja tavoitteet kutistuvat. Ja sen mukana myös Euroopan, sillä vaikka Saksan liittokansleri Olaf Scholz on Macronin kanssa samoilla linjoilla, ei hänessä ainakaan vielä ole näkynyt eurooppalaista johtajuutta. Macronin ajama unionin päätöksentekoa jarruttavan yksimielisyysvaatimuksen poistaminen olisi ehdottomasti saatava toteutetuksi 

Putin on onnistunut nakertamaan Eurooppaa populistien kautta sisältä päin kaiken aikaa. Viisi vuotta sitten Britannia äänesti EU-eron puolesta, Italiaa alkoivat johtaa Putinille myötämieliset populistipuolueet ja Saksan parlamenttiin pääsi noin sata äärioikeiston kansanedustajaa. Samaan aikaan Ranska erottui valitsemalla Élysée-palatsiin nuoren presidentin, joka piti kaikissa vaalitilaisuuksissaan rohkeasti EU-lippua framilla ja jonka voitonyön juhlissa soi komeasti Hymni Euroopalle.

Nyt ranskalaiset ovat heikentämässä tätä Eurooppa-henkistä johtajaansa ja ovat vaarassa käpertyä taas oman napansa ympärille omien rajojensa sisäpuolella – juuri sillä hetkellä, kun Venäjä käy hyökkäyssotaa samalla mantereella eurooppalaista demokratiakehitystä vastaan. Huonosta sotaonnesta kärsinyt Putin on saanut viimeinkin yhden syyn hykerrellä tyytyväisyydestä bunkkerinsa pimennossa.