Helena Petäistön kolumni: Macronin rökäletappio sekoitti pakan

Vain vajaa vuosi ennen Ranskan presidentinvaaleja jännitys tiivistyy huomenna sunnuntaina maan aluevaalien toisella kierroksella, sillä viime sunnuntain ensimmäinen kierros sekoitti koko presidenttipelin. Mikään ei mennyt niin kuin odotettiin!

Presidentti Emmanuel Macronin puolue kärsi rökäletappion, ja Marine Le Penin äärioikeiston odotettu voitto jäi saavuttamatta, kun maltillinen oikeisto olikin se, joka sai eniten ääniä. Ranskalaisten äänestyshalukkuus oli suorastaan hälyttävän alhainen.

Macronin tähänastinen strategia presidenttikisaa silmällä pitäen on perustunut siihen, että hän esittää olevansa varmin vastaehdokas estämään Le Penin pääsyn Élysée-palatsin valtiaaksi.

Viikko sitten tuo rakennelma luhistui kuitenkin kuin korttitalo, sillä Ranskan maltillinen oikeisto, Les Républicains, sai peräti 28,7 prosenttia äänistä ja pääsi julistamaan, että puolue onkin varmin takuu äärioikeiston presidenttitien tulpaksi ensi vuonna. Macronin puolue jäi kisassa peräti viidenneksi vain 11 prosentilla äänistä maltillisen oikeiston, äärioikeiston, sosialistien ja vihreiden jälkeen.

Macronin ja Le Penin lisäksi presidenttikisaan nousi nyt kolmanneksi pyöräksi maltillinen mies nimeltä Xavier Bertrand, entinen gaullisti ja terveys- ja työvoimaministeri. Rauhallinen pohjoisen poika oli jo ehtinyt julistautua presidenttikisaan mukaan, saisi hän siihen puolueen siunauksen tai ei, niin päättäväiset aikeet hänellä on ollut. Nyt ne vain voimistuivat.

Viime sunnuntain kirkas voitto pohjoisen Hauts de Francen alueella yli 41 prosentin äänimäärällä oli yllätys Bertrandille itselleenkin. Jo ensimmäisten äänestyslippujen jälkeen paljon nähnyt poliitikko oli soittanut ystävilleen ja sanonut, että nyt on tapahtumassa jotakin merkillistä.

Ennen kaikkea se oli märkä rätti Macronille, joka oli osannut odottaa Bertrandin voittoa ja oli tehnyt kaikkensa pitääkseen sen niin pienenä kuin mahdollista. Macronin puolueen, LREM:n, pohjoisen listalle oli lähetetty kampittamaan Bertrandia peräti viisi hallituksen istuvaa ministeriä, joukossa jopa kovan sarjan sisä- ja oikeusministerit.

Heistä ei kuitenkaan ollut 20 vuotta aluetta hallinneelle kokeneelle konkarille mitään vastusta. Macronin puolueen ehdokas pyyhkäistiin kuin höyhen pois pelistä, eikä hän yltänyt edes toiselle kierrokselle pääsyyn vaadittavaan 10 prosentin äänisaaliiseen. Nolo juttu!

Kun vaaliuurnat sulkeutuivat kello 20, pönötti Xavier Bertrand sillä sekunnilla valtakunnan ruudussa kertomassa: ”Me olemme täällä murskanneet äärioikeiston leukaluun”. Siitä piti jokaisen ymmärtää, että tällä murskavoitollaan hän on nyt varmin henkilö estämään Le Penin valtaannousun. Niin menivät Macronin strategiset kaavailut uusiksi, ja presidenttikisa vaikeutui huomattavasti hänen kannaltaan.

Macron oli toki varautunut puolueensa häviöön aluevaaleissa, sillä uusin puolue ei ole viidessä vuodessa ehtinyt juurtua maakunnissa. Jos alueen asiat on hoidettu hyvin niin kuin Bertrandin tapauksessa, ei äänestäjillä ole juurikaan syytä eikä halua uusia omia nokkamiehiään.

Mielipidemittauksissa Macronin henkilökohtainen suosio on noussut koronarajoitusten poistamisen jälkeen korkealle, 40 prosentin hujakoille. Jotkut puolueen ehdokkaat ovatkin käyttäneet sitä täkynä vaalijulisteissaan. Niin teki myös väkirikkaan Ile de Francen eli Pariisin ja sitä ympäröivän alueen ehdokas: ”Je soutiens Macron, je vote Saint Martin. Tuen Macronia, äänestän Saint Martiniä”. Silti Saint Martin -parka hävisi, kun maltillisen oikeiston versailleslainen naisehdokas Valérie Pécresse, entinen Chiracin avustaja, porhalsi vauhdilla ohi.

Maltillisella oikeistolla onkin nyt yhtäkkiä runsauden pula presidentinvaaleja ajatellen. Myös Lyonin liepeillä sijaitsevan ison Rhône-Alpes -alueen nokkamies, Suomenkin hyvin tunteva entinen Eurooppa-ministeri ja entinen puoluejohtaja Laurent Wauquiez pomppasi sen riveistä ääniharavaksi. Bertrand, Pécresse ja Wauquiez; siinä vahva kolmen kopla, joista joku valitaan puolueen viralliseksi presidenttiehdokkaaksi paitsi Le Penin, myös Macronin kampittamiseen.

Viime sunnuntain jälkeen Ranskan maltillinen oikeisto, vuosikymmenien mahtipuolue, jonka Macron musersi, on alkanut taas elättää uusia toiveita valtaan palaamisesta. Toinenkin Macronin uhri, jo henkitoreissaan olemassaolostaan taistellut Ranskan sosialistipuolue, on nyt myös ihmeissään viikon ajan nähnyt valoa tunnelin päässä.

Keskenään nahistelevista vasemmistopuolueista ja vihreistä sosialistit selvisivät suureksi hämmästyksekseen viime sunnuntaina parhaiten 15,8 prosentin äänisaaliilla. Vasemmiston mahdollinen yhteinen presidenttiehdokas tulee siis pakostakin sosialistileiristä eikä vihreiden joukosta niin kuin tähän asti on oletettu. Vihreät jäivät 13,2 prosentin äänipotilla kauas aiemmista tuloksistaan.

Mutta suurimman yllätyksen aiheutti äärioikeiston jääminen kakkoseksi, sillä kaikki mielipidemittaukset povasivat Le Penin puolueelle selvää voittoa aluevaaleissa. Rassemblement nationalin suosio laski koko maassa selvästi viime aluevaaleihin verrattuna jääden hiukan alle 20 prosenttiin, mutta eniten laskua oli puolueen avainalueilla pohjoisen Hauts de Francessa ja etelän Provence-Alpes-Côte d’Azurin alueilla.

Le Penin puolueella on kuitenkin vielä toivoa voittaa jälkimmäisen eli Rivieran ja sen ympäristön aluejohtajuus. Se olisi ensimmäinen äärioikeiston haltuun joutunut aluehallinto Ranskassa ja taas yksi etappi eteenpäin ääripuolueelle, joka on vallan tavoittelussaan kääntänyt kokkaansa vähän maltillisempaan suuntaan.

Sen sijaan tuittupäisen Jean-Luc Mélenchonin johtama äärivasemmisto, viisi vuotta sitten voimissaan ollut La France Insoumise, sai viime sunnuntaina takkiinsa vielä paljon pahemmin kuin Macronin puolue ja jäi 5,2 prosentin äänisaaliillaan todella nuolemaan näppejään. Se merkitsee, että Mélenchon, joka vielä viisi vuotta sitten uskoi pääsevänsä presidentinvaalien toiselle kierrokselle Le Peniä vastaan, on nyt täysin pois pelistä.

Mutta entisenä opettajana ja hyvänä puhujana Mélenchonilla on taito lohkaista osuvia ilmaisuja. Sunnuntai-iltana hän osui taas oikeaan: ”Ei ole mitään demokratiaa, ellei ole äänestäjiä!”

Mielipidemittauslaitokset olivat toki nähneet ranskalaisten äänestyslaiskuuden, muttei yksikään niistä osannut ennustaa, että peräti kaksi kolmesta äänestäjästä jättäisi tulematta vaalipaikalle. Vain 33 prosentin äänestysvilkkaus on Ranskan kaikkien aikojen alhaisin. Tilanne veti jo vakavaksi.

Vaikka sunnuntai-illan vaalivalvojaiset olivat täynnä toinen toistaan suurempia yllätyksiä, ei silti mikään puhuttanut yhtä paljon kuin se, miksi ranskalaiset eivät suostu äänestämään. Kansa, joka purnaa jatkuvasti kaikesta ja riehuu päivittäin kadulla mielenosoituksissa, ei vaivaudu uurnille äänestyspäivänä.

Uskomattomat 80 prosenttia alle 36-vuotiaista jätti sunnuntaina äänestämättä. Vanhemmille meni viesti kasvattaa jälkipolvensa käyttämään ehdottomasti äänioikeuttaan. Jopa Belgiassa käytössä oleva äänestyspakko nousi debateissa esille.

Äänestyslaiskuus vaikutti selvästi äänestystulokseen. Äärioikeiston kannattajista peräti 74 prosenttia jätti äänestämättä, Macronin kannattajista 60 prosenttia ja maltillisen oikeiston kannattajista 44 prosenttia.

Viimeksi mainittujen kannattajissa on eniten iäkästä, puolueuskollista porukkaa, Macronin kannattajissa taas enemmän häilyvää sakkia, ja Le Penin sekalainen seurakunta ei välttämättä vaivaudu paikalle, jos sattuu olemaan muuta mielenkiintoisempaa tekemistä.

Muuta tekemistä tuntui kyllä nyt olevan vähän kaikilla, kun ranskalaiset ovat viimeinkin päässeet takaisin vapauteen liian kauan kestäneiden tiukkojen koronasulkujen jälkeen. Toisaalta aluevaaleissa kiinnostus on aina pienempää, kun kukaan ei oikein hahmota aluehallinnon merkitystä maan käsittämättömän monimutkaisessa hallintohimmelissä.

Mutta oli miten oli, ennätysalhainen äänestysvilkkaus oli varsinkin Le Penille, mutta myös Macronille kätevä keino selittää, ettei tulos heijasta lainkaan puolueiden todellista kannatusta.

Eivätkä he siinä ihan väärässä varmaan olekaan. Mutta presidentinvaalien lähestyessä kaikki saa tavallista suuremmat mittasuhteet - varsinkin tässä tapauksessa, kun maan koko poliittinen kenttä kokee yhden illan aikana täysin odottamattoman myllerryksen.

Huomenna nähdään, onko viesti mennyt perille ja liikkuvatko ranskalaiset äänestäjät nyt yhtään viime viikkoista liukkaammin.