Sotilaslentäjä Jyri Ruokonen oli maaliskuisena talvipäivänä 1995 kollegansa kanssa kaartotaistelulennolla pohjoissavolaisen Maaningan yläpuolella, kun hän havaitsi ongelmia MiG-21 BIS-hävittäjänsä moottorissa.
Postimerkin kokoinen turbiinin siipi oli irronnut ja painui moottorin läpi. Mennessään se rikkoi hydrauliikkanesteputkia ja sai jostain kipinää. Ohjaamossa syttyi tulipalon varoitusvalo. Sammutuksesta ei enää ollut apua.
– Sammutin moottorin ja oli aivan selvää, että koneesta oli hypättävä. Alla näkyi Maaningan kylä kirkkoineen ja kouluineen, joten kone oli ohjattava ensin kohti pohjoisen korpea.
Kone syttyi tuleen 2800 metrin korkeudessa ja Rantala hyppäsi, kun korkeutta oli enää 1200 metriä.
"Oli aivan selvää, että koneesta oli hypättävä."
– Koneella oli hyppyhetkellä nopeutta 450 kilometriä tunnissa. Jos joku on ajanut moottoripyörällä kahtasataa, tietää, millaista on saada ampiainen visiiriin. Alta minua työnsi 18 G:n voima. Luulin, että raajat irtoavat. Onneksi venäläinen heittoistuin puristaa sekä kädet että jalat suppuun. Taju ei tilanteessa lähtenyt, tapahtumat vilisivät silmissä nopeasti, mutta kaikki ne palautuivat myöhemmin tarkasti mieleen.
– Kun vauhti oli rauhoittunut ja lähdin laskeutumaan hitaasti varjon varassa, kaikki olikin hyvin rauhallista. Viisi metriä alapuolellani roikkui hätälähettimen poiju ja kumivene. Kun leijailin siinä kohti Maaningan talvista ja kaunista erämaata kumiveneen ja poijun kanssa, tunnelma oli hyvin epätodellinen. Toinen hävittäjä pyöri ympärillä ja seurasi laskuani. Putosin nätisti istualleni hankeen melkein kuin tuoliin, kasvoihin tuli ainoastaan pari nirhaumaa kuusen oksista.
Ensireaktio: Kiitollisuus ja suuttumus
Ensimmäiset paikalliset asukkaat saapuivat paikalle seitsemän minuuttia Ruokosen maahantulon jälkeen. .
– Tien varressa hyppiessäni huomasi selkäni olevan tosi kipeä. Sen jälkeen tunnereaktiona iski yhtä aikaa kiitollisuus henkiinjäämisestä ja suuttumus. Taisin kiroilla siinä muutaman minuutin. Ensimmäisenä paikalle saapunut mies huuteli innoissaan nähneensä koko tapauksen. En keksinyt muuta sanottavaa kuin onnitella häntä tästä havainnosta.