8. heinäkuuta 2009 on päivämäärä, jota Heikki*, 57, ei unohda koskaan. Päivä oli aurinkoinen, mutta se sai synkän lopun. Ystävän itsemurha suisti miehen raiteiltaan, eikä apua tahtonut löytyä mistään.
– Olimme Timon kanssa paistattelemassa päivää Mukkulassa, Vesijärven rannalla. Siellä on sellainen pitkä laituri, jonka päässä loikoilimme ottamassa aurinkoa. Ihan yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta, Timo riisui shortsinsa ja hyppäsi veteen, Heikki kertaa heinäkuisia tapahtumia.
Kun Timoa ei hetkeen näkynyt, Heikki käski rannalla olevia tyttöjä soittamaan hätänumeroon ja hyppäsi miehen perään, neljän ja puolen metrin syvyyteen. Vesi oli kuitenkin sameaa, eikä Heikki löytänyt ystäväänsä.
– Sukelsin kolme kertaa, mutta en löytänyt Timoa.
Timo ei osannut uida
Vaikka pelastuslaitoksen väki tulikin paikalle nopeasti ja sukeltajat löysivät Timon hetkessä, häntä ei pystytty enää pelastamaan. Timo oli ollut pinnan alla 14 minuuttia, eikä elvytys tuottanut tulosta.
– Kyse ei ollut onnettomuudesta vaan itsemurhasta. Timo ei osannut uida, Heikki kertoo.
Seuraavista tunneista Heikillä ei ole tarkkoja muistikuvia.
– En tiedä kuika kauan istuin laiturilla itkemässä. Olin aivan sokissa. Jossain vaiheessa polisi tuli tokaisemaan, että kai sinä kotiisi osaat. Siinä oli se kriisiapu, mitä minulle siinä tilanteessa annettiin, Heikki tuhahtaa.
Poliisi vei putkaan
Seuraavat päivät kuluivat niin ikään kuin sumussa.
– Olin pari viikkoa aivan toimintakyvytön, sillä olin varmaan edelleenkin sokissa, Heikki kertoo.
Muutama päivä Timon hukuttautumisen jälkeen Heikki puhui puhelimessa ystäväpariskuntansa kanssa. Ystävät pelkäsivät Heikin tekevän jotakin itselleen, niin epätoivoiselta hän kuulosti. He soittivat hätänumeroon ja kertoivat epäilyksistään. Hetkeä myöhemmin poliisit tulivat hakemaan Heikkiä ja veivät tämän putkaan 14 tunniksi.
– Ainoa keino, miten viranomaiset minua auttoivat, oli heittää minut putkaan, vaikka en ollut tehnyt mitään, Heikki toteaa katkerana.
Toipuminen alkoi vankilassa
Lopulta, kun lukuisista yrityksistä huolimatta Heikki ei saanut tarvitsemaansa kriisiapua mistään, hän turvautui alkoholiin. Sen seurauksena hänet tuomittiin rattijuopumuksesta kolmeksi kuukaudeksi vankilaan.
– Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, omalla tavallaan vankilatuomio oli minulle kuin lottovoitto, Heikki sanoo.
Hän istuu tuomiotaan Naarajärven avolaitoksessa, missä hän viimein saa tarvitsemaansa apua ja lepoa.
– Pääsen pois toukokuussa, ja jo nyt tuntuu, että olen saamassa itseäni kasaan.
"Miksi minä jäin yksin?"
Heikki tietää, että Timon itsemurha vaivaaa häntä koko loppuelämänsä ajan. Hän miettii edelleen, olisiko sittenkin voinut pelastaa ystävänsä, vaikka järki sanookin hänen tehneen kaikkensa. Hän on katkera viranomaisille, jotka eivät auttaneet häntä mitenkään hädän hetkellä.
– Lääkärini on sanonut minulle, että poliisia voisi syyttää heitteillejätöstä tai vähintään virkavelvollisuuden rikkomisesta, sillä he eivät tehneet mitään auttaakseen minua, vaikka olisin selvästi tarvinnut apua.
– Miten on mahdollista, että kun jokin suuri, paljon mediahuomiota saava onnettomuus tapahtuu, uhreille on tarjolla vaikka mitä kriisiapua, mutta minä jäin täysin yksin? Heikki kysyy.
* Haastateltavan nimi muutettu
Studio55/Elina Rantalainen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.