8. heinäkuuta 2009 on päivämäärä, jota Heikki*, 57, ei unohda koskaan. Päivä oli aurinkoinen, mutta se sai synkän lopun. Ystävän itsemurha suisti miehen raiteiltaan, eikä apua tahtonut löytyä mistään.
– Olimme Timon kanssa paistattelemassa päivää Mukkulassa, Vesijärven rannalla. Siellä on sellainen pitkä laituri, jonka päässä loikoilimme ottamassa aurinkoa. Ihan yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta, Timo riisui shortsinsa ja hyppäsi veteen, Heikki kertaa heinäkuisia tapahtumia.
Kun Timoa ei hetkeen näkynyt, Heikki käski rannalla olevia tyttöjä soittamaan hätänumeroon ja hyppäsi miehen perään, neljän ja puolen metrin syvyyteen. Vesi oli kuitenkin sameaa, eikä Heikki löytänyt ystäväänsä.
– Sukelsin kolme kertaa, mutta en löytänyt Timoa.
Timo ei osannut uida
Vaikka pelastuslaitoksen väki tulikin paikalle nopeasti ja sukeltajat löysivät Timon hetkessä, häntä ei pystytty enää pelastamaan. Timo oli ollut pinnan alla 14 minuuttia, eikä elvytys tuottanut tulosta.
– Kyse ei ollut onnettomuudesta vaan itsemurhasta. Timo ei osannut uida, Heikki kertoo.
Seuraavista tunneista Heikillä ei ole tarkkoja muistikuvia.
– En tiedä kuika kauan istuin laiturilla itkemässä. Olin aivan sokissa. Jossain vaiheessa polisi tuli tokaisemaan, että kai sinä kotiisi osaat. Siinä oli se kriisiapu, mitä minulle siinä tilanteessa annettiin, Heikki tuhahtaa.
Poliisi vei putkaan
Seuraavat päivät kuluivat niin ikään kuin sumussa.