Suomi 2014. Ohjaus: J-P Valkeapää. Käsikirjoitus: J-P Valkeapää ja Pilvi Peltola. Tuotanto: Aleksi Bardy. Kuvaus: Pietari Peltola. Leikkaus: Mervi Junkkonen. Musiikki: Helge Slikker. Pääosissa: Roosa Söderholm, Teppo Manner, Petteri Pennilä, Sara Paavolainen, Pelle Heikkilä ja Jari Pehkonen. Kesto: 102 min.
Venetsian ja Toronton elokuvajuhlille tuoreeltaan valittu He ovat paenneet on syksyn kotimainen elokuvatapaus.
Joitakin elokuvia ei voi summata juoniselostukseen tekemättä niille syvällistä vääryyttä. J-P Valkeapään toinen ohjaustyö He ovat paenneet (2014) kuuluu juuri tähän kategoriaan.
Valkeapäästä osattiin odottaa kotimaisen elokuvan huipputekijää jo hänen esikoisteoksensa perusteella. Muukalainen (2009), ohjaajan lopputyö Taideteolliseen korkeakouluun, osoittautui tarkovskilaisen maalaukselliseksi ja väkevätunnelmaiseksi avaukseksi.
Siinä missä Muukalainen oli taide-elokuva isolla t:llä, He ovat paenneet on helpommin lähestyttävä vaan ei piiruakaan vähemmän kunnianhimoinen osoitus tekijän poikkeuksellisista lahjoista.
He ovat paenneet täyttää kypsän esikoisen synnyttämät odotukset. Tarina kahdesta pakenevasta nuoresta, Jonista (Teppo Manner) ja Raisasta (Roosa Söderholm), on vangitseva näkemys sivullisuudesta ja eksyneisyydestä.
Päähenkilöt saattavat ensi alkuun vaikuttaa jopa hieman stereotyyppisiltä väliinputoajilta, mutta tapa, jolla Valkeapää heitä tarkastelee, on kaikkea muuta kuin tavanomainen.
Elokuva irtautuu pian nuorisokodin karusta realismista roadmovien unenomaiseen ekspressionismiin. Kerronta käy yhä tyylitellymmäksi, oli kyse sitten grimmiläiset mittasuhteet saavista peloista tai värikkäistä pillerihallusinaatioista.
Jälleen kerran matka on päämäärää kiehtovampi, ja sen varrelta Valkeapää ammentaa kerrassaan komeita hetkiä. Vimmainen tässä-ja-nyt -mentaliteetti läpäisee nuorten huumaavan vapauden unelman. Sopeutumattomien oma todellisuus on kupla, jonka läpi aikuisten realiteetit eivät läiky, ja juuri sen kuvaamisessa loistaa kuin hiomaton timantti.