Kun lemmikin viimeinen leposija täytyy valmistella, apuun kutsutaan Juha Eronen. Hän on lemmikkien haudankaivaja.
Juha Eronen saapuu paikalle pakettiautolla. Vihreästä vajasta hän etsii lapion.
Jossakin joku on menettänyt kissansa. Perheenjäsenen, rakkaan ja tärkeän. Se tullaan hautaamaan Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen hautausmaalle huomenna.
Eronen on lemmikkien haudankaivaja. Hän kaivaa hautoja ja hoitaa myös hautauksia. Metrin syvyyteen täytyisi päästä, ellei kyseessä ole uurna – silloin riittää puoli metriä.
Lue myös: "Olet aina sydämissämme" – lemmikkien hautausmaalla muistellaan mennyttä ystävää
– Jotkut haluavat hoitaa hautauksen itse. Silloin käyn vain kaivamassa, Eronen sanoo.
– Ei se tunnu vaikealta. No, tämä kartta on ensikatsomalta vähän vaikea.
Kaivettavan haudan paikka katsotaan kartasta, jossa näkyvät hautojen numerot. Numerot on merkitty myös haudoille pienillä, metallisilla merkeillä. Joskus metrin syvyyteen on vaikeaa päästä, koska puiden juuria on rehevässä metsämaassa paljon.
– Joskus kaivaminen voi kestää. Se riippuu siitä, mitä tulee vastaan. Yleensä käyn edellisenä päivänä kaivamassa, ja useimmiten täytän myös haudan myöhemmin.
Lemmikkien hautausmaa
Kissoja, koiria, marsu, papukaija
Kissoja ja koiria, marsu, papukaija. Lemmikkien hautausmaalta löytyy myös tuhkattu hevonen. Hautausmaa on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1947.
– Olikohan vuoden 1952 hauta, jota edelleen huolletaan, se on ollut samalla suvulla koko ajan, Eronen kuvaa.
