Karpo tapasi kansalaiset, Helsingin herra ei.
Hannu Karpo katsoi suomalaisia rakastavalla silmällä ja kuvasi heitä ironisella tavalla.
Hänen ohjelmissaan oli kaksi perusihmistä. Yksi heistä oli koneiston musertama ja väärin kohdeltu, toinen salaviisas kylähullu.
Karpon tyyliä on tänäkään päivänä vaikea verrata kehenkään muuhun journalistiin.
Näin Karpon merkitystä arvioi hänen uraansa tutkinut Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Maria Mäkelä.
– Karpo oli Kansanradion ohella se instituutio, joka toi kansan äänen mediaan. Hän teki sen arvostaen, mutta satiirisesti, Mäkelä sanoo puhelimitse MTV Uutisille.
– Karpo on hyvä esimerkki siitä, miten kansan ääni voi olla keskustelussa muutakin kuin nyyhkytarina, joka omitaan ja välineellistetään.
Karpon ohjelmissa sorretun kansalaisen ääni oli "piikki Helsingin herrojen lihassa".
Nuo herrat eivät Karpon ohjelmissa koskaan nähneet kansalaisten tuskaa, koska he eivät sitä tulleet katsomaan. Kirjeitä ei avattu tai puheluihin vastattu.
Helsingin herroilla oli myös muita nimiä: Vesi- ja tieliikennelaitos, vakuutusyhtiö ja Kela noin esimerkiksi.
Asetelma oli liki aina sama. Vastakkain olivat paljon kokenut suomalainen ja kasvoton instituutio, joka ei ymmärtänyt tai välittänyt.
– Karpo meni aina paikalle. Hän oli se, joka käveli pikkumökkiin metsän reunalle, jossa hyvinvointivaltion tai itsenäisen Suomen pettämä puurtaja asui, Mäkelä sanoo.
Lue myös: Hannu Karpo löysi Kehä I:n mökkiasukin vuonna 2001 – soitteli kitaralla rakkauslauluja
– Kansalaiset eivät edustaneet itseään, vaan tajusivat jekun. He edustivat kansan ääntä.
Karpo ja kansa tiesivät tehtävänsä.
– Yhdessä todettiin, että Karpo tuli paikalle, Helsingin herra ei.
Lue myös: "Perkeleen kummallinen järjestelmä" – Hannu Karpo kertoo Ylen dokumentissa jääneensä ilman julkisen terveydenhuollon apua
Syvä ääni ja ikoninen ulkomuoto
Maria Mäkelä vastustaa toisinaan esitettyä ajatusta, että Karpon ohjelmat olisivat olleet sosiaalipornoa.
Keskeinen ero Karpon esittelemien ihmiskohtaloiden ja sosiaalisessa mediassa kiertävien "nyyhkytarinoiden" välillä on se, että somessa "sinun tarinasi ei ole sinun", Mäkelä sanoo.
– Kokemukset kehystetään uudelleen ja niistä tulee väline polarisoituneessa tarinasodassa, jossa hyvää tarkoittavat kertomukset voivat päätyä huonoihin tarkoituksiin.
– Somessa selkärankareaktiolla jaetaan hullun lailla altavastaajan tarinaa. Karpon kerrontakehys pysyi Karpon käsissä.
Esimerkkinä Mäkelä käyttää Anteeksi Pekka -julkaisua, jota jaettiin valtavasti ja jota hyödyntäen ehdittiin lyhyessä ajassa puhua paljon koulukiusaamisesta.
Anteeksi Pekka -tapaus paljastui huijaukseksi, josta on aloitettu rikostutkinta.
Oma tärkeä osansa Karpon tarinankerronnassa oli myös hänen persoonallaan, Mäkelä katsoo.
– Syvä ääni ja ikoninen ulkomuoto.
Karpon reportaaseilla oli konkreettista yhteiskunnallista merkitystä. Suomessa on säädetty useita Lex Karpoja, jotka ovat lähteneet liikkeelle toimittajan ohjelmista.
Hannu Karpo kuoli sairauskohtauksen seurauksena 83-vuotiaana 18. maaliskuuta.
Karpolla on asiaa -ohjelmaa esitettiin MTV3-kanavalla.