Jatkosodan päätyttyä yli 400 000 Karjalan asukasta joutui lähtemään evakkoon Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta. Lopullisesta lähdöstä tulee syksyllä kuluneeksi 75 vuotta, mutta siirtoväki on pitänyt yhtä läpi vuosikymmenien.
Yhtenä osoituksena siirtokarjalaisten yhteishengestä ovat jo vuosikymmenien ajan järjestetyt Karjalaiset kesäjuhlat, joita isännöitsi tänä vuonna Hämeenlinna.
Kesäviikonloppu on karjalaisille perinteinen kokoontuminen, jossa tavataan sukua ja ystäviä sekä muistellaan yhteistä historiaa. Karjalaiseen tapaan juttua syntyy takuuvarmasti myös täysin uusien tuttavuuksienkin kanssa.
– Olemme menettäneet tosi paljon vuosikymmeniä sitten, mutta elämme myös tulevaisuudelle ja sille, että meidän kulttuurimme ja karjalainen heimomme elää voimakkaana myöskin tulevina vuosikymmeninä, kertoo tapahtumaa organisoivan Karjalan liiton hallituksen puheenjohtaja Pertti Hakanen.
Kokemus ulottuu yli sukupolvien
Muistot evakosta elävät edelleen vanhemman karjalaissukupolven keskuudessa. Hämeenlinnan yhteistapahtumaan saapunut Hannes Jaatinen joutui lähtemään Sortavalan maalaiskuntaan kuuluvasta Melloisten kotikylästään ollessaan kolmevuotias.
– Muistan aika hyvin pihapiirin, joka jäi sinne. Oli syksy ja eno pudotti omenoita puusta. Niitä pistettiin lapsena pussiin sitten. Meidät evakuoitiin sitten Teiskoon, josta muistan aika paljonkin. Lopullisesti meidät evakuoitiin Toivakkaan, mistä tuli sitten lapsuuden kotipaikka, Jaatinen muistelee.
Myös siirtokarjalaisten jälkipolvilla yhteinen historia virtaa suonissa. Kasvavissa määrin moni nuorempaakin sukupolvea edustava osallistuu kotiseutumatkoille, missä perinneseuroilla on usein suuri rooli.
– Meidän perheellämme on sama, yhteinen historia, ja se on aika traaginenkin sillä lailla, että juuremme eivät ole nykyisen Suomen valtion alueella. Joudumme hankkimaan viisumit, että pääsemme käymään isovanhempiemme haudalla. Liimana toimii yhteinen historiamme, mutta yhtä lailla se oma karjalainen kulttuuri: olemme aika puheliasta, ilokasta ja voimakasluonteista sakkia, sanoo Suistamon perinneseuran varapuheenjohtaja Reeta Paakkinen.
Asiaan kuuluu tietenkin karjalanpiirakka
Muistelujen ja kohtaamisten ohella tapahtumassa ihasteltiin muun muassa karjalaisia käsitöitä ja kansallispukuja, sekä nautittiin perinnemusiikista.
Ja mitäpä olisivat karjalaiset kesäjuhlat ilman karjalanpiirakkaa.
– Maistuu ihan miltä karjalan piirakan kuuluukin maistua. Oikein hyvältä, arvioi karjalanpiirakkaa haukannut Liisa Johansson.
– Melkein kuin oman äidin leipomana, komppaa Heli Nylander.