Moni näyttelijä on sanonut, että tietynlainen narsismi on osa ammatinkuvaa. Hannele Lauri kertoo, mitä mieltä hän on väitteestä ja minkälaisiin persooniin työn parissa törmää.
Hannele Lauria koko "näyttelijöiden narsismi" hieman huvittaa. Alan konkari toteaa, ettei näyttelijöiden kohdalla ole kyse lääketieteessä määritellystä narsismista.
− Näyttelijöiden suhteen narsismi on mielestäni sitä, että haluaa vaikuttaa, olla esillä, tehdä hyvää työtä ja saada hyvää palautetta; nyt minä näyttelen tämän roolin ja teen sen hyvin.
− Näyttelijä haluaa kertoa tarinoita, tuottaa elämyksiä ja saada ihmiset tuntemaan jotain, Lauri pohtii.
Ero edellä mainitun ja vakavan narsismin välillä on Laurin mielestä selkeä. Narsismi on ennen kaikkea sairaus.
− Tunnen ihmisiä, jotka ovat sairastuneet siihen. Myös näyttelijöissä on muutamia narsisteja, ja luulen, että heitä on myös monessa muussa ammatissa.
Huono päivä työnnettävä taka-alalle
Näyttelijöiden ammattikuntaan hakeutuu usein vahvoja persoonia. Hannele Lauri kokee, että kaikki yrittävät erilaisista luonteista huolimatta tulla keskenään toimeen.
− Ennen egot kolahtelivat enemmän kuin nykyään. Mutta on niitäkin, joiden asenne on luokkaa "olen huonolla tuulella ja tähti omasta mielestäni, ja silloin te kaikki muutkin olette huonolla tuulella".
Tällaista käytöstä ei Laurin mukaan enää nykypäivänä katsota hyvällä. Ammattitaito edellyttää, että huonon päivän pystyy työntämään taka-alalle. Kaikkea ei voi purkaa toisen niskaan.
− Minä olen luonteeltani sellainen, että minulle ei mieltä näytetä, sillä näytän hyvin äkkiä takaisin. Panen vastapuolen ruotuun, että sinähän näyttelet, oli päiväsi millainen tahansa, Lauri sanoo.
Sympatiat nuorille näyttelijöille
Nuorten ja konkarinäyttelijöiden välillä Lauri ei näe erityistä kitkaa; siitäkään huolimatta, että näyttelijöitä valmistuu tällä hetkellä yli työtarpeen.
− Nuoret näyttelevät nuorten rooleja, eivät he minun roolejani voi viedä. Tietysti on ihmisiä, jotka luulevat itsestään liikoja, mutta se on lähinnä huvittavaa.
Voimakkaan itsensä korostamisen ja kehumisen Lauri kokee vieraana. Siihen hän ei itse pysty. Tärkeintä on tehdä työ mahdollisimman hyvin.
− Kyllä niitä diivoja löytyy. Naurattaa, että minuakin on kutsuttu diivaksi. Olen kaikkea muuta! Kysyin asiaa Vilppaan Eijalta, ja hän sanoi, että no, sä olet sellainen kuningatar, Lauri sanoo nauraen.
Nuorille näyttelijöille Laurilta heltiää kosolti sympatiaa. Neuvoja konkari antaa mielellään.
− Olen huolissani siitä, että näyttelijöitä valmistuu liikaa. Säälin, että riittääkö kaikille töitä. Hirveän moni jää freelanceriksi, ja sitten ne ovat työttömyyskortistossa. Se on sama kuin poliiseilla, valmistuneilla ei ole töitä, Lauri pahoittelee.
Studio55/Jenni Kokkonen