Hammaspaikat eivät ole ikuisia! Voit itse vaikuttaa materiaaliin

Ennen yleisenä paikkamateriaalina toimi amalgaami. Tänä vuonna sen käyttöä tullaan rajoittamaan entisestään, kun EU kieltää sen käytön lapsilla, raskaana olevilla naisilla ja imettävillä äideillä. Amalgaamin käyttö on vähentynyt jo aiemmin, mihin yhtenä syynä on sen sisältämä elohopea.

Elohopea voi kulkeutua hammaslääkärin vastaanotolta vesistöihin ja siirtyä vesistöistä kalojen kautta takaisin ihmisiin. Erikoishammaslääkäri ja hammaslääketieteen tohtori Ulla Palotie huomauttaa, että Suomessa hammaslääkäreiden vastaanotoilla on käytössä amalgaamierottimet, jotka estävät amalgaamin päätymisen suusta imetyn syljen, veren ja muun orgaanisen jätteen mukana viemäriin. Muualla maailmassa näin ei välttämättä ole.

– Tutkimuksissa ei ole todettu, että amalgaami olisi aiheuttanut ihmisille vaaraa tai vahinkoa. Toki jotkut voivat olla yliherkkiä, sillä amalgaamissa on elohopean lisäksi muita metalleja, Palotie kertoo.

Joka tapauksessa muovin käyttö hammaspaikkamateriaalina on jo ajanut metallin ohi. 

– Noin 80 prosenttia paikkausmateriaaleista on muovia. Pääasiassa syy on, että silloin voidaan säästää paljon omaa tervettä hammasta, koska muovi liimataan kiinni hammasluuhun.

– Amalgaami ei tartu hampaaseen kiinni, joten se pitää kiinnittää mekaanisesti, jolloin joudutaan poistamaan paljon tervettä hammasta, Palotie selittää.

Muovipaikan etuja ovat myös sen väri ja kestävyys. Sekä amalgaami- että muovipaikka kestävät keskimäärin kymmenen vuotta.

Materiaaliin voi itse vaikuttaa

Hammas voidaan korjata muovi- tai amalgaamipaikan lisäksi myös keraamisella, kultaisella tai lasi-ionomeeripaikalla. Näistä kultapaikka on kestävin, mutta myös kallein.

Terveyskeskuksissa hampaan paikkaaminen maksaa reiän koosta riippuen 20–60 euroa. Palotien mukaan hintaan ei vaikuta paikan materiaali, paitsi kultapaikan kohdalla.

Sen sijaan laskua kasvattaa kiinnitysmenetelmä, joten esimerkiksi keraaminen paikka maksaa 400–700 euroa. Kultapaikan hinta nousee jopa yli 700 euron.

Kiinnitysmenetelmiä on kaksi: suora ja epäsuora menetelmä. Suoran menetelmän muovi-, amalgaami- ja lasi-ionomeeripaikat laitetaan samalla käynnillä potilaalle. Epäsuorassa menetelmässä paikattavasta hampaasta otetaan jäljennös, jonka mukaan hammasteknikko suunnittelee siihen sopivan, esimerkiksi keraamisen tai kultaisen, paikan.

Siihen, mikä paikka potilaalle laitetaan, voi itse vaikuttaa.

– Jos menee hammaslääkäriin pyytämättä, muovi laitetaan automaattisesti. Tietysti olisi hyvä, jos hammaslääkäri keskustelisi potilaan kanssa vaihtoehdoista, mutta potilaskin voisi kysyä, mitä vaihtoehtoja on tarjolla, Palotie sanoo.

Julkisella puolella vaihtoehtojen niukkuuteen vaikuttaa lisäksi se, että kaikki hammaslääkärit eivät ole perehtyneet tekemään paikkauksia epäsuoralla menetelmällä.

Potilas voi omalla päätöksellään vaikuttaa myös paikkauksen yhteydessä otettavaan puudutukseen. Palotien mukaan noin puolet hampaan paikkaukseen tulleista ottaa puudutuksen, joka maksaa julkisella puolella seitsemän euroa.

– Puudutuksen tarve riippuu potilaan kipukynnyksestä. Puudutusta ei välttämättä tarvitse, jos reikä tai lohkeama on pieni. Myöskään juurihoidossa ollutta hammasta ei tarvitse puuduttaa, koska hammas on kuollut, Palotie kertoo.

Paikan pysymiseen voi itsekin vaikuttaa

Paikan pysymiseen voi vaikuttaa myös omalla toiminnallaan. Palotie muistuttaa suun happotasapainon merkityksestä.

– Säännöllisillä aterioilla, joita on korkeintaan viisi–kuusi päivässä, voi edesauttaa suun happotasapainon pitämistä sellaisella tasolla, etteivät paikat liukene tai hampaisiin tule uusia reikiä.

Paikattu hammas vaatii huolellisempaa pesemistä kuin ehjä hammas, sillä se ei puhdistu yhtä hyvin. Hammasvälien hygieniaa ei tule laiminlyödä – varsinkaan, jos paikka ulottuu hammasväliin.

Hampaiden narskuttelijoilla hammaspaikat kestävät huonommin kuin muilla. Tässä voivat auttaa öisin pidettävät purentakiskot.

Näin hampaat kuuluu harjata

Miten hampaat tulisi oikeaoppisesti puhdistaa? Katso asiantuntijan vinkit alla olevalta videolta.