Monet Studio55-sivujen kyselyyn vastanneista kertoivat, että haaveilu kantaa pitkin arjen rutiineja. Vain pieni prosentti kertoi, että kaikki haaveet olivat jo toteutuneet, eikä mitään uutta ja jännittävää ole luvassa tulevaisuudessa.
47 prosentilla vastanneista haaveet olivat toteutuneet, ja he olivat jo matkalla kohti uusien haaveiden toteutumista .
– Moni haave on toteutunut, niistä olen onnellinen. Paljon on myös menetetty. Mutta silti vielä toivon haaveeni toteutumista. Niitä on uusia tullut menetettyjen tilalle, nimimerkki tellu kirjoitti.
Sinnikkäästi haaveidensa toteutumista kohden pyrki edelleen 27 prosenttia. Sen sijaan 18 prosenttia vastanneista oli jo tyytynyt kohtaloonsa - siis siihen, että haaveet eivät olleet toteutuneet.
– Olen haaveillut liian utopistisia asioita. Nyt vanhana ymmärrän sen. Olen tyytyväinen kohtalooni, mutta en nykyiseen elämääni aviomiehen omaishoitajana. Miten voi onnellinen avioliitto kaatua puolison Alzheimer-taudin syövereihin? nimimerkki elmiira pohti.
Haaveilu kuitenkin kantaa suurinta osaa vastanneista arjen haasteissa, sillä vain 5 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän haaveensa olivat jo toteutuneet eikä uusia enää tarvita ja 3 prosenttia sitä mieltä, että haaveet ovat aivan turhia.
– Olin jäänyt eläkeputkeen, koska miehelläni oli eläkeikä 58 vuotta, ja minun työni olisi vielä jatkunut monta vuotta sen jälkeen. Meillä oli ihania haaveita viettää yhteisiä eläkepäiviä mökillä ja matkustellen maailmalla. Muutama kuukausi mieheni eläkkeelle jäämisestä hän sairastui vakavasti, kaikki suunnitelmat romahtivat kertaheitolla. Kolme vuotta sairastettuaan hän menehtyi. Niin jäivät kaikki ihanat haaveet toteutumatta, nimimerkki mumma perusteli haaveiden turhuutta.