Presidentti Sauli Niinistö ei uudenvuodenpuheessaan maininnut sanallakaan, että hän on jo pyytänyt pudottamaan omaa palkkiotaan yli viidenneksellä.
Joku edeltäjistä olisi saattanut niinkin tehdä.
Siitä huolimatta on selvää, että Niinistön pyynnöstä leikata omaa palkkiotaan alkaa huutomyrsky. Arvata sopii ensimmäisen huudahduksen avaussanat: Populismia, populismia!
Ehkä kuitenkin kannattaa edes hetki pysähtyä tämän eleen edessä. Ehkä presidentti todella yrittää näyttää omalla esimerkillään, miten asioita voi myös hoitaa.
Tuoreimmat esimerkit menevät nimittäin toisin päin. Tuoreista tuorein on Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen kuukausipalkka, joka nousi vuodenvaihteessa kuudella prosentilla 14 422 eurosta 15 287 euroon. Olkoonkin, että yksityissektoriin verrattuna palkka ei ole suuri, korotuksen ajankohta oli suorastaan mauton.
Ja mitä tulee yksityissektoriin, muutamat viime vuodet ovat tehneet enemmän hallaa yhteispelille tässä maassa kuin mikään. Niinistö sanoi uudenvuodenpuheessaan ahneuden olevan merkki oikeudentunnon kuihtumisesta. Se ei ole huonosti sanottu.
Hakematta tulee mieleen Fortumin ex-tj. Mikael Lilius tai vaikka Outokummun ex-tj. Juha Rantanen, joka sai ensin potkut ja sen päälle 530 000 euron vuosieläkkeen. Presidentin vuosipalkkio on - siis virassa ja täydessä työssä - 160 000 euroa, jatkossa 126 000 euroa. Käytännössä monopolifirmaa johtanut Lilius kuittaa pelkkää eläkettä saman verran - kuukaudessa.
Finnair puolestaan maksoi johdolleen samaan aikaan stay-bonuksia, kun henkilökuntaa pantiin kilometritehtaalle.