USA 2007. Käsikirjoitus ja ohjaus: Quentin Tarantino. Tuotanto: Quentin Tarantino, Robert Rodriguez, Bob ja Harvey Weinstein. Kuvaus: Quentin Tarantino. Leikkaus: Sally Menke. Pääosissa: Kurt Russell, Rosario Dawson, Vanessa Ferlito, Jordan Ladd, Rose McGowan, Sydney Tamiia Poitier, Tracie Thoms, Mary Elizabeth Winstead, Zoe Bell, Michael Parks, Michael Bacall, Omar Doom. Kesto: 117 min.
Kaikki rakastavat Quentin Tarantinoa. Vaikka inhoaisi Quentin Tarantinoa, häntä on jotenkin pakko rakastaa, sillä teki ohjaaja sitten mitä tahansa, siinä on tyyliä. Kuten nyt mauttomuudellaan provosoivassa retrosekoilussa Death Proof, joka pursuilee tiukkoja tissejä, tuikitarpeetonta väkivaltaa ja rutkasti repeytyvää autonpeltiä. Toteutettuna sellaisella itseironisella riemulla ja rehdisti vastuuttomalla asenteella että lopputulos on jälleen – ultracool.
Tarantino teki yhteistyötä Robert Rodriguezin kanssa jo omituisessa vampyyrisplatterissa Hämärästä aamunkoittoon (1996), ja nyt parivaljakko on ohjannut kumpikin oman osansa Grindhouse-toimintarätinään. Amerikassa outoa duoa on levitetty yhtenä ja Euroopassa kahtena itsenäisenä ja eri aikaan ilmestyvänä elokuvana. Lähtökohtana on ollut luoda tarinat, joista kukaan järkevä ihminen ei suostuisi tekemään elokuvaa, puhumattakaan moisen tuottamisesta rahallisen menestyksen toivossa. Rapakon takana Tarantinon Death Proofin menestys onkin ollut vaihtelevaa; suvaitsevainen Eurooppa sulattanee revittelyn helpommin, mistä kertoo jo Cannesin Kultainen palmu -ehdokkuus.
Läpimurrostaan Reservoir Dogsista (1992) lähtien filmifriikki ohjaaja on harrastanut elokuva- ja muiden kulttuuriviitteiden ripottelua ja tehnyt komeita kunnianosoituksia erilaisille lajityypeille. Jos Jackie Brown (1997) oli harras hatunnosto 1970-luvun blaxploitaatioleffoille ja Kill Bill 1 ja 2 honkongilaisille kung fu -saagoille, niin Death Proof nostaa tunkkaisesta pölystä päivänvaloon Quentinin ja Robertin nuoruudessaan rakastaman eksploitaatio-trashin. Seksiä, väkivaltaa ja monstereita tursuavissa halpispätkissä kyyhötettiin räkäisissä grindhouse-näytöksissä, joita ei dvd-aikanamme enää ole.